Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Voi aika, mistä saisin sinua lisää?

Elämä on nyt kiireistä. Tätä jaksoa kai sanotaan ruuhkavuosiksi. Nyt todella sen ymmärrän, miksi! Kiire vainoaa nurkan takana koko ajan. Vuorokauden tunnit eivät vain tunnu riittävän. Kotiäitinä olemisen pitkät tunnit ja leppoisat päivät ovat muisto vain.


Viikot kuluvat nopeasti. Yksittäiset arkipäivät vielä nopeammin. Aamut sujuvat minusta hyvin, koska toimintaa ohjaavat varmaotteiset rutiinit. Lähes samalla kellonlyömällä istumme autoon joka aamu ja hurautan töihin lasten hoitopaikan kautta. Työpaikalle saavun lähes tismalleen samalla minuuttilukemalla joka aamu. Päivän jälkeen minä tai mieheni hakee lapset ja sitten syömme kotona. Iltaisin on joko omia tai lasten harrastuksia. Perjantaisin kuitenkin pidämme vapaata, ja viikonloputkin pyhitämme perheen yhteiselle ajalle. Arki rullaa paremmin kuin kuvittelin, ja elämä tuntuu jotenkin täydeltä.


Se, mitä kuitenkin kaipaan, on sellainen tyhjäntoimittaminen ja laiskottelu. Haluaisin syventyä toisinaan kirjaan tuntikausiksi tai etsiä neuleohjeita ja vertailla lankoja. Olisi ihanaa liimailla valokuvia ja päivittää vauvakirjoja. Olisi kiva myös etsiä edullisia lastenvaatteita nettikirppiksiltä ja surffailla kaikki suosikkiblogit läpi. Tällaiseen minulla ei vain enää tunnu olevan aikaa. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan katselen lempiohjelmia televisiosta tai luen hetken kirjaa tai lehtiä. Toki hieman aikaa menee myös seuraavan päivän vaatteiden valmisteluun ja lasten hoitokassien pakkailuun. Työt väsyttävät sen verran, että nukkumaan täytyy mennä melko aikaisin. Kovin paljon ei siis ylimääräistä vapaata jää. Tämä sama tosin tuntuu vaivaavan myös kotiäitinä olevia ystäviäni, joten pelkästään töissäkäyvien ongelma se ei taida olla. Pikkulapsiperheen elämä nyt vain on tällaista.

Onneksi välillä on aikaa lukea!

Onneksi tärkeimpään on vieläkin aikaa. Pyrin viikonloppuaamuisin loikoilemaan muutaman tovin lasten kanssa sängyssä ilman kiirettä. Aamiaisen nautimme rauhassa ja ihania yhteisiä ulkoilu- ja leikkihetkiä harrastamme paljon viikonloppujen lisäksi myös viikolla. Miehen kanssa vaihdamme kuulumiset päivittäin, ja vanhemmillenikin soittelen säännöllisesti. Ystäviä tapaan myös mahdollisuuksien mukaan. Vaikka meno on vilkasta, nautin kovasti uudesta arjestamme. Lempiyhtyettäni Ultra Brata lainatakseni kaikki on hetken tässä.

4 kommenttia:

  1. Ihana lukea tällainen kirjoitus! Itse odotan hiukan kauhulla vuoden alussa alkavaa uutta arkea töineen ja päivähoitoineen: miten ihmeessä miulla on enää silloin aikaa yhtään mihinkään, edes perheelleni? Toisaalta kieltämättä odotan sitä, että elämä saa ihan uutta sisältöä ja uudenlaisen rytmin. Kiva kuulla, että kaikki voi järjestyä ihan hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Aika on tosiaan kortilla, mutta onneksi voi itse vaikuttaa siihen, mitä vapaa-ajallaan tekee. Me olemme valinneet käyvämme monessa harrastuksessa, mutta ne voimme jättää poiskin, jos alkaa tuntua liian raskaalta. Ihan hyvin kaikki siis todellakin voi järjestyä, vaikka kävisikin töissä! :)

      Poista
  2. Esittelit joku aika sitten pinkkejä niken kenkiä musta-hopeilla nauhoilla. Mistä ostit nuo ihanuudet ? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin ne muistaakseni Jyväskylän Forumin Intersportista. Lastenosastolta! ;) Ihan parhaat mahdolliset ne eivät ehkä aikuisen jalkaan ole, mutta todella kauniit kyllä! Ja hyvin olen niillä salilla selvinnyt.

      Poista