Kesä, tulethan takaisin?

Hui, miten kylmä ilma tänään on! Oli henkinen pakko tulla tänne kirjoittamaan lasten kesävaatteista, jotta oikeasti uskoisin kesän olevan vielä edessä. Eilen hikoilimme hellesäässä, tänään piti kaivaa kiireesti takkeja taas esille. Huomiseksi on luvassa vielä kylmempää ilmaa... Toivottavasti kesä vielä palaa takaisin!

Viime viikon ajan saimme nauttia siis lämmöstä. Uudenlaiset säät toivat eteen kuitenkin ongelman: mitä pukea lapsille päälle? Etenkin vauvan pukeminen tuntui aluksi hankalalta, koska en millään olisi uskonut, ettei todellakaan tarvita tumppuja, lakkia, villasukkia ja haalaria. Tuntui hurjalta vähentää vaatetta, koska minulla on paha tapa pukea lapsille melkein liikaakin tavaraa päälle. Olen itse vilukissa, joten luulen aina myös lasteni paleltuvan. Nyt oli kuitenkin pakko vähentää kerroksia. Lopulta vauva oli lähes ilman vaatteita. Kotona pelkkä vaippa oli oikein hyvä, mutta kylille piti pukea vähän enemmän. 

Vauvalla käytin viikonloppuna lähinnä shortsiasuja, jotka ovat kohtuullisen käteviä. Ei tarvita kuin yksi vaate! Shortsihaalari korvaa sekä bodyn että housut.

Viime kesänä I käytti paljon mekkoja. Ne olivat viileitä ja mukavia päällä. Nyt kuitenkin silmääni miellyttävät jostain syystä  enemmän erilliset paita-hame-yhdistelmät.

Kerhon kevätjuhliin perjantaina I pukeutui kuitenkin mekkoon. Juhlakampauskin piti tehdä! Neiti oli innoissaan siitä, että sai ensimmäisen kerran elämässään juhlan kunniaksi hiuksiinsa pienen suihkauksen hiuslakkaa. Se taas johti siihen, että samana iltana pesin ensimmäisen kerran ikinä I:n hiukset sampoolla, jotta lakka lähti pois. Voi apua, nytkö todella aloitin tämän kemikaalialtistuksen?! Tavaksi en aio ottaa, mutta silloin tällöin näin voidaan tehdä.

Asukuvia tosin emme ehtineet ottaa ennen juhlaa... Nämä kuvat on otettu palatessamme takaisin kotiin, joten look alkaa olla jo vähän reissussa rähjääntynyt! Poseerausintoakaan ei enää oikein riittänyt kuumassa ilmassa jäätelökioskireissun jälkeen. 

Perjantain kerhon kevätjuhla oli ihana! Minun tyttäreni on jo niiiiin iso, että muut perheenjäsenet voivat tulla vieraaksi hänen oman harrastuskerhonsa juhlaan. Mahtavaa mutta aika haikeaa. Vauvasta on todella kasvanut määrätietoinen naisenalku.

Ihmettelen lähes joka päivä I:n oivalluksia ja keskustelutaitoja. Kuin huomaamatta taaperosta on kasvanut aivan oikea henkilö, jonka kanssa voin vaihtaa ajatuksia, tarkastella maailmaa ja jopa muistella lähimenneisyyden tapahtumia. Mielipidettäkin olen kysynyt toisinaan myös I:ltä, joka osaakin rohkeasti tehdä valintoja. Aiheena tosin voi olla päätös siitä, kummat sukkahousut puetaan päälle, mutta tällaisia pieniä vaikuttamisen kanavia on minusta lapsellakin oltava.

Helteisiä päiviä

Tällä viikolla on ollut ihanan lämpimiä päiviä! Blogissa on ollut hiljaista, koska olemme olleet ulkona melkein aamusta iltaan joka päivä. Lähteminen tuntuu helpolta, koska ei tarvitse pukea lapsille ulkovaatteita ollenkaan, jee! Eilen oli lämpöä noin 28 astetta.

Tässä vähän kuvasaldoa tältä viikolta. Leikkipuistossa on taas leikitty!

Puiston puut kukkivat, ja ympäristö on kaunis leikkimiseen.

Kaupunki on alkanut näyttää todella kesäiseltä.

Vauvastakin on tullut kesämies!

Smulan-body

Tässä esittelen toisen jemmavaatteen! Ostin jo kauan ennen poikani syntymää valmiiksi Me&I:n Smulan-bodyn. Nyt kauhukseni huomasin, ettei se enää kovin pitkään mahdukaan. Body oli unohtunut kaapin perukoille... Poika on kyllä kasvanut huimaa vauhtia, paljon nopeammin kuin siskonsa. Ehkäpä siitä syystä en ollut tajunnut, että tämäkin body on sopiva jo nyt.

Eka kertaa Smulan-body pääsi pojan ylle tällä viikolla Marimekon trikoohousujen kanssa. Asu oli aamulla aivan hyvä, mutta iltapäiväksi piti vaihtaa paljon kevyempää ylle. Tänään aloitan pukemisen suosiolla shortsiasulla, koska mittari näyttää jo nyt 20 astetta, eikä kello ole vielä edes kahdeksaa. On tulossa varmaan todella kuuma päivä! Ihanaa! Minä niin nautin tästä lämmöstä, vaikka perisuomalaiseen negatiiviseen tapaan iltapäivisin huokailenkin kuumuudessa. Sää näyttää olevan kestona yksi valituksen aiheista, satoi tai paistoi! Mutta oikeasti tykkään. Tykkään todella.

Pöllöilyä

Ostin joskus I:lle varastoon Me&I:n monta, monta mallistoa sitten myynnissä olleen pöllötunikan. Olin sen jo melkein unohtanut, kunnes se pomppasi vaatekaapista vastaan. Nyt se olikin jo aivan sopiva!

Minulla on tapana hamstrata vaatteita varastoon, kun näen jotain kivaa kirppareilla tai kaupoissa. Toisaalta on hyvä, ettei koskaan tule minkäänlaista akuuttia hätää vaatteista, mutta toisaalta joskus saattaa käydä niin, että vaate unohtuu johonkin laatikkoon ja löytyy liian myöhään. On toki taloudellista ostaa varsinkin edullisia vaatteita varastoon ja välttää siten kalliit hätäostokset, mutta kaksoiskappaleita saattaa sillöin tällöin tulla. Minulla on tapana käydä lasten vaatteet läpi silloin tällöin, jotta tiedän tilanteen. Nyt en ollut hetkeen tehnyt kartoitusta, joten molemmille lapsille löytyi kivoja yllätyksiä omista kaapeista.

Täydellinen päivä

Kuvittele lapsiperheen täydellinen päivä. Aikaa perheen kesken, ystävien seuraa, herkkuja,  lasten riemua, äidin hemmottelua, isän lempparitekemistä ja vauvan rauhallista unta. Näistä kaikista täydellisyyden aineksista oli meidän eilinen päivä tehty.

Aamulla heräsimme rauhalliseen tahtiin ja nautimme siitä, että koko perhe oli koolla. Lähdin melko aikaisin läheiseen puistoon avuksi pitämään kahvilaa, koska täällä Jyväskylässä oli Yläkaupungin yö -tapahtuma ja sen myötä monenlaista menoa eri paikoissa. Aamulla jo lähipuistomme tulvi ihmisiä, ilma oli lämmin ja aurinkoinen ja mukava musiikki kaikui kulmillamme.

Imetys onnistui helposti ulkona! Jei! Tämä on ensimmäinen oikea imetyskuvani synnytyssalissa otettujen jälkeen. En ole vain aikasemmin muistanut ottaa, vaikka monissa blogeissa näitä on ollutkin. Nyt myös täällä!

Mieheni ja lapset tulivat myös tapahtumaan. I nautti päivästä todella! Puistossa oli erilaisia esityksiä, ja muutakin tekemistä oli tarjolla runsaasti. Eri paikoissa esimerkiksi myytiin herkkuja, potkupyörillä sai ajella ja piirtää ja askarrella. Kasvomaalauksiakin tehtiin lapsille. 

Lähdin välillä tapahtumasta käymään kynsihoitolassa. Oli ihanaa kaunistautua hetkinen ja olla välittämättä omista velvollisuuksista. Rakennekynnet minulla on ollut kohta seitsemän vuotta, ja niistä en helpolla luovu. Kauniit kädet ovat käyntikorttini, ja hoitamattomilla kynsillä on minusta ikävää olla. Turhamaista kyllä, mutta tämä on minun paheeni (tai ainakin yksi niistä).

Palattuani perheeni ja ystäväperheemme seuraan lähdimme koko joukolla jalkapallo-otteluun. Itse en ole lajista kovin kiinnostunut, mutta ihana ilma houkutteli nauttimaan ulkoilusta. I leikki ystävänsä kanssa, ja pienillä neitosilla näytti olevan niin hauskaa, että äidin silmä meinasi kostua. Lapset olivat jotenkin täynnä elämisen ja olemisen riemua ja ottivat ilon irti päivästä. Molemmat suorastaan pursuivat energiaa. Kaikille meistä oli seuraa: vanhemmat juttelivat keskenään, isosiskot kirmailivat ympäriinsä ja vauvat viihtyivät syleissä ja vaunuissa. Kentällä soi välillä musiikki ja herkullinen makkaran tuoksu täytti ilman. Aurinko vielä paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämpöä oli noin 18 astetta. Upeaa pitkän talven jälkeen nähdä kaiken heräävän eloon ja olla ihoa lämmittävän auringon alla.

Pelin jälkeen kävelimme vielä puistoon syömään vohveleita. Niitä oli tarjolla iltaan asti ravintolapäivän hengessä. Nam!

Lopuksi heipattelimme ystävämme ja lähdimme kotiin. I oli aivan poikki kaikesta tekemisestä ja nukahti kylvyn ja iltapalan jälkeen umpiväsyneenä mutta todella onnellisena. Lasten mentyä nukkumaan lämmitimme mieheni kanssa vielä saunan ja juttelimme. Mahtava päivä! Tällaisen voimalla jaksaa taas pitkään.

Perjantainakin sain ladata akkuja viettämällä iltaa kaupungilla ystäväni kanssa, joten koko viikonloppu on ollut täynnä meininkiä, virikkeitä ja ihmissuhteita. Harmittelin kaverilleni lähinnä sitä, ettemme ole tajunneet lähteä ulos jo paljon aikaisemmin. No, turha sitä on nyt murehtia. Ehkäpä tämä oli ensimmäinen kunnollinen mahdollisuus, sillä meillä molemmilla on syksyllä syntyneet vauvat. Talven pimeyteen illalla lähteminen ei ole tuntunut kovin houkuttelevalta, eikä vauvojakaan ole ollut helppoa jättää kotiin ennen tätä. Nyt lasten vähän kasvettua äitikin pystyy hieman vapaammin liikkumaan (tai ainakin mielessään uskottelemaan, että on edes välillä mahdollista käydä jossain). Pitkä ja antoisa keskustelu viinilasin äärellä fiksun, empaattisen ja lämpimän ystävän kanssa oli minulle kultaakin kalliimpi ja olen niin onnellinen, että päätimme lähteä jonnekin.

Mitähän tänään tehdään? Sää ainakin on varmaan suosiollinen.

Kysymyshaaste

Sain siskoltani Annilta Limpsin lampsin -blogista kysymyshaasteen. Kiitos, Anni, ensimmäisestä haasteestani! Meni kyllä melko kauan, että sain vastatuksi…

                              1. Millaisia luonteenpiirteitä sinulla on?

Minä olen mielestäni melko ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.  En yleensä pelkää puhumista missään tilanteessa, mutta pääroolia en mielelläni halua vetää vieraassa joukossa. Nautin myös omalla porukalla olemisesta. Suurin paheeni on ehkä malttamattomuus. En millään jaksa odottaa yhtään mitään, vaan kaikki pitäisi saada ja kaiken pitäisi tapahtua heti-just-nyt. Olen nopean toiminnan ihminen, mutta arvostan myös lepoa ja rentoilua.

Muutama viikko sitten Me&I-kutsuille lähdössä

           2. Millaisen toivoisit elämäsi olevan viiden vuoden kuluttua?

Toivoisin olevani onnellinen ja toivoisin, että perheelläni olisi kaikki hyvin. Odotan lasten kasvamista ja uusia vaiheita suurella mielenkiinnolla ja innolla. Viiden vuoden päästä I on jo koululainen, hui! Itse olen toivon mukaan työelämässä ja saan toteuttaa itseäni siellä. Jokin uusi harrastus voisi olla myös mukava. Nähtäväksi jää, onko perheemme kokoonpano tässä. Nyt asian miettiminen ei ole ajankohtaista, mutta ymmärrän kyllä, että jonain päivänä on.

3. Mikä saa sinut suuttumaan?

Turha sotkeminen ja melu. Niin töissä kuin kotonakin. Varsinkin nyt kotiäitinä haluan pitää paikat kunnossa, mikä ei pienten lasten kanssa ole aina helppoa. Esikoisen tihutyöt suututtavat välillä, mutta lapsen vilpitön katse ja aidot pahoittelut saavat sydämeni sulamaan. Yleensä lapsi on hajottanut paikkoja uteliaisuuttaan tai etsinyt jotain tavaraa kehnoin seurauksin. Tarkoitus ei ole lähes koskaan ollut paha, joten ihan kunnolla sotkusta ei voi suuttua. Kovista äänistä en pidä ja haluan pitää melutason edes kohtuullisen siedettävänä. Välillä lapsista, koirista, televisiosta ja puhelimista lähtee silti ääntä. Asuntomme sijaitsee kaupunkikeskustan tuntumassa, ja ikkunoiden ollessa auki ääntä tulee ulkoakin.

4. Mitä haluaisit tehdä tulevana kesänä?

Löhötä ulkona lukemassa hyvää kirjaa. Käydä lasten kanssa kesäisessä puistossa leikkimässä ja mennä kaupungille syömään jäätelöä. Käydä ulkomaanmatkalla. Viedä I huvipuistoihin nauttimaan. Syödä aivan liikaa tuoreita mansikoita. Nähdä kaksi paria pulleita jalkoja shortseissa ja kaksi päätä kesähatuissa. Piipahtaa ulkoilmassa kesäisen kuulaassa illassa, kun päivän työt on jo tehty ja ihmiset rauhoittuneet omiin oloihinsa. Haistaa sateen jälkeisen ruohikon ja katsella automatkalla kauniita maisemia.

I tivolissa pari viikkoa sitten.

5. Miten teidän perheessä jaetaan kotityöt?

Vapaapäivinä hyvin tasapuolisesti – arkena minulla on päivisin päävastuu, koska olen kotona. Iltaisin mies osallistuu myös, mutta ei todellakaan hoida kaikkea, enkä kyllä minäkään. Minusta on kummallista, kun joskus kuulen naisten puhuvan, että mies saa hoitaa lapset ja kodin, kun tulee töistä kotiin ja nainen saa levätä. No koskas se mies sitten lepää? Minusta on tärkeintä, että perheen kesken vietetään aikaa yhdessä ja molemmat vanhemmat saavat joskus rentoutua. Tavallisina arki-iltoina molemmat voivat osallistua töihin tasapuolisesti, koska molemmilla on jo yksi työpäivä takana. Tarkoitus ei missään nimessä saisi olla, että toinen saa maata illat ja toinen raataa. Sen olen tässä vuosien varrella oppinut, että kotitöistä kannattaa keskustella ja sopia, jotta rauha säilyy. Ei kannata olettaa, että toinen lukisi ajatuksia.

Pompulainen-legginssit

Ostin vähän aikaa sitten I:lle Marimekon ystävämyynnistä Pompulainen-legginssit. Saman kuosin mekko meillä jo olikin, ja ajattelin legginssien olevan kiva pari mekon kanssa pidettäväksi. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että legginssit ovat olleet ihan muiden vaatteiden kaverina. Mustavalkoisuus on viime aikoina ollut suosikkiväriteemani. Vai pitäisikö sanoa värittömyysteemani?

Näissä kuvissa I:llä on Marimekon Pompulainen-leggarit, Espritin paita ja Lindexin hame. 

Joutsensukat H&M, harmaa neuletakki VARFÖR DÄRFÖR.