Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Leikkejä, kerhoilua ja pikkuinen kissa

Eilen illalla I järjesti juhlat. Aivan omassa huoneessaan ja itse. Vieraiksi kelpasivat vain isi ja pikkuveli... Äiti sai kuitenkin ottaa kuvan: sen pidemmälle ei ollut pääsyä. Juhliin piti kuulemma olla lippu ja äidillä ei nyt sattunut olemaan. No, äiti oli onneksi aivan tyytyväinen olohuoneessa romaani kädessä istumiseen. 




Tänään E laittoi kerhoon uuden Marimekon Kellotorni-setin. Raikkaat värit ja hyvä materiaali! Ainoa miinuspuoli näissä Marimekon vaihtuvien mallistojen vauvanvaatteissa on, että ne ovat aika naftia kokoa. Nytkin E:llä oli yllään koon 68 setti ja se oli täysin sopiva. Monesta muusta merkistä menee vielä 62-kokoiset. 





Kerhossa I halusi olla kissa. Tarjolla oli vaikka kuinka paljon roolivaatteita, ja nehän kyllä saivat pukeutumisintoisen tyttäreni silmät loistamaan.



Viikonlopun tulppaanit ovat vielä voimissaan. Minulle joka vuosi tulppaanien aika tarkoittaa jonkinlaista kevään alkamista tai ainakin lähestymistä. Hyvää keskiviikkoa!


maanantai 17. helmikuuta 2014

Äidin tuoksu

Äidin tuoksu on lapselle kuulemma maailman ihanin tuoksu. Minäkin haluaisin tarjota lapsilleni lämpöä, helliä hetkiä ja nautintoa äidin ihoa haistellen. Molempien lasteni kohdalla olenkin ensimmäiset viikot ja jopa kuukaudet ollut ainakin kotioloissa ilman hajuvettä, mutta ihan kokonaan ilman hajusteita en kerta kaikkiaan pysty olemaan. Hajuveden käyttämättömyys on jo minulle iso asia, koska minulla on aivan järkyttävän tarkka hajuaisti ja suorastaan rakastan hyviä tuoksuja. Minulle kuivuneelta rintamaidolta haiskahtava imetystoppi ja rintasuojukset eivät kuitenkaan edusta varsinaisesti ihanaa tuoksua... Vaihdan imetysrintsikoita, kestoliivinsuojia ja toppeja suorastaan maanisesti, mutta silti sitä maitoa pääsee vaatteisiin. Tää on niin tätä...

Minulla on aika hidas aineenvaihdunta ja se hyvä puoli siinä on, etten ole kova hikoilemaan. Onneksi! Toki rankan liikunnan aikana hikoilen, mutta silloinhan vaatteet menevät heti pesuun. Joskus lasten kanssa kerhoihin kävellessä tulee myös hiki, mutta onneksi Rexona ei ole ikinä vielä pettänyt. En ehkä kestäisi, jos tuntisin ikävän aromin leijailevan vaikkapa kainaloista. En ole varmaan eläissäni haistanut oikeaa hien hajua omista vaatteistanikaan edes kunnon liikuntasuoritusten jälkeen. Ja believe me, sitä vaatteiden nuuskimista minä kyllä harrastan!

Nyt olen taas alkanut käyttää ripausta hajuvettä myös kotona ja hieman enemmän, jos lähdemme jonnekin. Tarkoitus ei tietenkään ole suihkia sitä niin paljon, että kaikki vähemmän kiva tuoksu jää alle, vaan raikastaa koko olemusta ylellisellä tuoksulla. Ihanaa! Hyvä hajuvesi on arjen luksusta. Tällä hetkellä suosikkini on Escadan Sexy Graffiti. Edellinen pullo minulla oli Escadan Island Kiss -tuoksua, mutta nyt tämä tuntuu vielä kivemmalta. Escadan tuoksut ovat jo vuosia olleet minusta parhaita. Pitkään olen pitänyt myös Dolce & Gabbanan Light Blue -tuoksusta ja Laura Biagiottin Laura-tuoksusta. Myös jotkut Hugo Bossin tuoksut ovat kivoja ja Kenzon Flower by Kenzo.


Normaalia herkempi hajuaisti varmaan johtuu siitä, ettei minulla ole aivan paras mahdollinen kuulo ja aistit näin kompensoivat toisiaan. Jonkun mielestä olen varmaan vähän kehno äiti, kun häivytän luonnollisia tuoksuja hajusteilla. Minulle hyvät tuoksut ovat kuitenkin niin tärkeä asia, että haluan elää näin. Minä suorastaan kärsin, jos joudun haistelemaan jotain epämiellyttävää. Saatan aivan oikeasti tulla huonovointiseksi. Opiskeluaikoina pahinta olivat syksyiset bussimatkat täpötäysissä busseissa, kun ihmisten ulkovaatteet olivat kosteita... Raskausaikoina kauppareissut saattoivat olla hankalia eri ruokien ja ihmisistä lähtevien tuoksujen vuoksi. Kaikki aromit vielä jotenkin sekoittuivat ikävästi. 

Nykyisin hajusteettomuutta toitotetaan kaikkialla. Pyykit pitäisi pestä ilman hajusteita. Vauvan pyykit olen pessytkin, mutta omia vaatteitani en. Ne eivät ollenkaan tunnu puhtailta ilman kivaa tuoksua. Julkisille paikoille ei saisi mennä hajuvesien kanssa. En missään nimessä halua hankaloittaa kenenkään toisen oloa omilla hajusteillani. Ymmärrän, että allergisille toisten tuoksut voivat aiheuttaa reaktioita. En kuitenkaan usko, että minun hajuvedestäni varsinaisesti tulee ongelmia, koska en nyt ihan pullokaupalla sitä laita ja halaa ihan jokaista vastaantulijaa. Minulla on toki ollut onnea, etten itse ole allerginen eikä ole kukaan perheestänikään. 

Minusta onkin tullut aivan hajufriikki! Vaatteet pesen hajusteellisella Arielilla ja deodoranttia on pakko laittaa. Suihkautan puhtaisiin lakanoihin Partyliten Fresh Home -vuodetuoksua ja poltan usein kotona tuoksukynttilöitä. Hajusteellista huuhteluainetta lorautan pesukoneeseen silloin, kun vain pestävät materiaalit sen sallivat. Ja se hajuvesi - sitä vain on oltava! Minun lapsilleni äidin tuoksu varmaan tulee tarkoittamaan jotain kosmetiikkateollisuuden aikaansaamaa täysin keinotekoista valmistetta. Tärkeintä minulle on, että lasten muistoissa äidin tuoksu on rakas, olipa se sitten peräisin pullosta tai ei. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pari asua viikolta

Meillä on ollut ihana viikonloppu. Ystäväni oli poikansa kanssa meillä yökylässä ja mukavaa oli! Tänään me sitten puolestamme kylästelimme koko perheellä ystäväperheen luona ja nautimme valmiin ruokapöydän antimista. I:llä on siis riittänyt lapsiseuraa ja meillä vanhemmilla on ollut myös kaverikivaa. Jee! Voisiko juuri enempää toivoakaan kuin herkuttelua, lasten riemua ja aikuisten vähintään puolihenkeviä keskusteluita?

Sunnuntai-iltapäivän tunnelma on meillä rauhallinen. Molemmat lapset väsähtivät ja ovat nyt nukkumassa. Leikkiminen vaati siis veronsa, vaikka I onkin vähitellen ollut jo jättämässä päiväunia pois. 

Kuvasaldoa ei juuri tallentunut viikonlopulta ainakaan tänne laitettavaksi, joten laitan muutaman kuvan I:n tämän viikon asuista.

Punainen pupuneule H&M, legginssit Next


Velourmekko ja legginssit Polarn O. Pyret


perjantai 14. helmikuuta 2014

Kiitos ystävyydestänne, ystävät!


Oi, ihanaa, taas on se aika vuodesta, kun juhlitaan ystävyyttä. Joka päivä tulisi mielestäni olla kiitollinen ystävistä ja olenkin kyllä, mutta tämä helmikuinen merkkipäivä saa meidät kaikki erityisesti muistamaan ystävät.

Minusta tässä päivässä lahjoja tärkeämpää on ajatukset. Minua tänään on lämmittänyt monta mukavaa puhelua tärkeiltä ystäviltä, muutama kortti ja tekstiviesti ja monet kauniit sanat. Varsinaisia lahjoja en ole enää aikuisvuosina vaihtanut ystävieni kanssa, mutta minua se ei häiritse ollenkaan. Nyt aikuisena arvostan eniten lojaaliutta, kuuntelemisen taitoa, aitoa läsnäoloa ja oikeaa sielunsisaruutta.

Minulla on melko monta todella hyvää ystävää, enkä osaa oikein sanoiksi pukea, kuinka ihanaa se on. Ystäviä on tullut uusia aina vuosien varrella ja joidenkin kanssa olemme tunteneet hyvin kauan. Aivan ensimmäisen lapsuudenkaverini sain noin 5-vuotiaana eli 25 vuotta sitten ja olemme läheisiä ystäviä yhä. Tällä ensimmäisellä kaverilla tarkoitan siis sellaista ystävää, johon tutustuin aivan itse ilman vanhempien aloitetta. Varmaan jo nuorempana olin kyllä leikkinyt tuttavaperheiden lasten kanssa, mutta tämän ystävän bongasin itsenäisesti ja niin, että muistan tutustumisemme vieläkin.

Lukioaikana sitten tutustuin erääseen ystävään, joka toivottavasti ikuisesti on sielunsiskoni, uskottuni ja muutenkin the one. <3 Hän oli kaasoni mennessäni naimisiin ja nykyisin hän on esikoiseni kummitäti. Nyt aivan viime vuosinakin olen saanut monta upeaa ystävää ja kaikista olen niin iloinen, että tekisi mieli pomppia! Jokaiselle ystävälle on oma paikkansa sydämessäni ja jokaisen kanssa meillä on aivan omat juttumme. Lasken ystävikseni myös kolme siskoani, koska heidän kanssaan jaan lähes kaiken. Olemme niin läheisiä, ettei oikeastaan kulu päivääkään ilman että olen yhteydessä ainakin jonkun siskoistani kanssa.

Huomenna saan viikonloppuvieraaksi yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni ja hänen poikansa, joka on kummipoikani. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Juhlistin tänään ystävänpäivää kahvilassa. Seura oli vähän uneliasta, mutta sitäkin ihanampaa! Lisää seuraa oli mukana menossa langan päässä. Kiitos rakkaat, jotka piristitte päivääni puhelimitse. Oli kiva jutella! 




torstai 13. helmikuuta 2014

Koska luistellaan, ihan muuten vaan?



Tässä vuoden vanhassa kuvassa I on noin 2-vuotias. (haalari Ticket to Heaven, kintaat Reima, lakki H&M ja aurinkolasit Babybanz)

Viime talvena oli vielä helppoa: I istui aina rattaissa kävelyillä ja leikki melko hillitysti paikallaan leikkikentällä. Tänä talvena lapsen liikkuminen on kehittynyt huimasti. Hän juoksee, hyppii, potkii palloa, laskee mäkeä pulkalla ja liukurilla ja potkuttaa potkukelkkaa. Kehittyminen on ihanaa, mutta uusia kysymyksiä tulee sen myötä.

Olen tässä viime päivät pähkäillyt, milloin lapselle pitäisi hankkia ensimmäiset luistimet ja sukset. Tyttäreni täyttää siis pian kolme vuotta. En ollut ajatellut luistimia ainakaan täksi talveksi, mutta lähipuistossa asiaa kyseltyäni kuulin joistakin vähän yli kaksivuotiaista luistelijoista. Voi apua, olenko taas myöhästynyt jostain? Miksi ihmeessä sorrun aina pitämään lastani niin pienenä, ettei muka tällaiset jutut vielä koske häntä? Olen myös pohtinut sitä, menisikö raha ihan hukkaan, jos nyt ostaisi luistimet ja lapsi ei tahtoisikaan edes kokeilla niitä... Ja millaiset niiden pitäisi olla? Tätä asiaa en ole vielä ehtinyt googlata! ;) Huh, vähän vaikeaa!

Minkä ikäisenä teidän lapsenne ovat alkaneet hiihtää ja luistella? Millaiset välineet kannattaisi hankkia?

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pilvipyllyt

Kuvasin eiliseen postaukseen tyttäreni kaapissa jo pitkään käyttöä odottaneet Me&I -pilvihaalarit. Ostin ne joskus varastoon, mutta en ole oikein osannut ottaa käyttöön. Tänään päätin sitten pukea ne kerhoon I:lle. Tyttö oli niistä aivan mielissään. Kyllä ne ovatkin aika hauskat! Varsinkin konttaavalla lapsella Me&I:n haalarit ja housut ovat aivan valloittavia juuri noiden takamuksessa olevien kuvien takia.

Alle I puki saman merkin pandabodyn. Bodeja käytän tyttärelläni enää ani harvoin, koska ne eivät ole oikein käytännöllisiä, kun lapsi haluaa itse pukea ja riisua. Tämä pandabody on kuitenkin niin ihana, että saa olla vielä käytössä. Minulla on myös vakaa aikomus käyttää sitä aikanaan pojallanikin. Mitä mieltä te muut olette vaaleanpunaisesta väristä pojilla? Mieheni on hyvin ennakkoluuloton pukeutuja, ja toivon ominaisuuden siirtyvän myös pojallemme. Ehkäpä tämän päivän I:n asu suoraan pojalle siirrettynä voisi olla liikaa... Mustien housujen kanssa minusta tuo paita kuitenkin käy myös pojalle.



tiistai 11. helmikuuta 2014

Suomi-Mutsi-Suomi-sanakirja


Olen tässä muutaman vuoden ajan opiskellut mutsia. Äidinkieleni on siis suomi, mutta sen rinnalle on lähes huomaamattani ilmestynyt toinen, aivan oma ja omalaatuinen kielimuoto, mutsi. Mutsikieli ei sinänsä ole oma kielensä, koska sillä ei ole kielenhuoltoa, oikeakielisyysohjeistoa tai kielipoliittista asemaa. Mutsi käyttää karskisti hyväkseen suomen kieltä: lähes kaikki sen puhujat ovat natiiveja eli syntyperäisiä suomen kielen puhujia ja kielen rakenne on sama. Mutsi korvaa vain osan suomen kielen sanoista ja luo rinnalle uusia ilmauksia. Aivan kaikille mutsikielen sanoille ei löydy vastineita suomen kielestä. Mutsikielen erityispiirre on oma intonaationsa: sen puhujan on vuoroin lässytettävä korkeaa ääntä käyttäen ja vuoroin vaikutettava hyvin pätevältä asiantuntijalta tiettyjä tavuja matalasti painottaen.

Olen koonnut muutamia mutsikielen ilmauksia, jotka ovat hiipineet omaan kielenkäyttööni tai jotka ovat huvittaneet minua siitä asti, kun olen ne ensimmäisen kerran kuullut. Joitakin kohtia havainnollistan kuvien avulla. Olen ainakin osittain pyrkinyt jakamaan ilmauksia aihepiireittäin. Kaikkien sanojen merkitys ei ole minulle vieläkään valjennut, joten olisin kiitollinen, jos paremmin tietävät voisivat täydentää sivistykseni aukkoja. Ilmennän tietämättömyyttäni käyttämällä väärin kysymysmerkkiä eli asettamalla sen tavallisten väitelauseiden perään, jos en ole varma väitteen paikkansapitävyydestä. Ja pliis, älkää vain alkako vetämään tästä hernettä nenään! (ks. Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija Vesa Heikkinen: ”Herne meni aika monella nenään, kun sai alkaa tekemään”, Keskisuomalainen 11.2.2014)

RASKAUSAJAN ILMAUKSET

Nämä hyvin usein ärsyttävät tai vaihtoehtoisesti huvittavat lapsettomia. Alkuraskauden huumassa ne tuntuvat käyttäjästään ehkäpä kivoilta, mutta hormonimyrskyjen jälkeen ällöttävät taas.

vauvamasu = söpöyttä tavoitteleva ilmaus hervottoman kokoisesta pötsistä, jonka sisällä on vauva (tai ainakin aluksi sikiö)
masuasukki = syntymätön lapsi tai sikiö, vauvamasun asukas
mammailu = äitinä eli mammana olemista ja elämistä, usein muiden mammojen tapaamista
sylitellä = lapsen pitämistä sylissä (miksi tästäkin on pitänyt tehdä oma verbinsä?!)

Sitten on muutamia karmivia juttuja, joihin ainakin osa raskaana olevista naisista joutuu törmäämään. Näitä sanoja ei todennäköisesti kuule juurikaan ennen raskautta tai synnytystä.

liitoskivut = kamalia kipuja jossakin nivusten lähellä, johtuu kai paikkojen löystymisestä, saa jotkut naiset kävelemään ankkamaisesti raskauden lopussa
perätila = syntyvän lapsen asento vatsassa, lapsen syntyminen juurikin PERÄ edellä?
peräruiske = jokin aika vastenmielinen pistos, joka saa suoliston tyhjenemään sellaista vauhtia, että toivoo todellakin vessan olevan lähellä, itse olen onnistunut välttämään
raivotarjonta = ei suinkaan mikään välipala, jota tarjoillaan raivostuneelle synnyttäjälle vaan taas lapsen asento VAUVAMASUN sisällä à MASUASUKKI aikoo tulla takaRAIVO edellä?

LASTENVAATESLANGI

miikkari = Me&I-vaatemerkin tuote
pop, popitus, popittaa = Polarn O. Pyret -vaatemerkin arkikielinen lyhenne, vaatemerkin fanittaminen ja siitä muodostettu verbi
sydänpyllyt = noh, kaikkihan nämä nyt tietävät, miikkareiden klassikkohaalarit, joiden takamuksessa on sydän; ilmauksella tarkoitetaan myös Facebookin ryhmää, jossa ostetaan, myydään ja vaihdetaan miikkareita à lapsettomista tätä ilmausta ei tiedä varmaan kukaan, lapsellisista kaikki tai ainakin on noloa, jos et tiedä
pöllöhaaremit, pupuhaaremit, ankkahaaremit = Tämä ei siis missään nimessä tarkoita mitään epäilyttävää eläinten muodostamaa perhemallia…  Kyseessä on miikkareiden haaremimalliset housut, joissa on jonkin (yleensä eläimen) kuva, jonka voi päätellä yhdyssanan ensimmäisestä osasta
multiraidat = popin raitamallisto, jonka vaatteissa on raitoja. Tosi paljon. Multi tulee kai siitä, että raidat ovat eri värisiä. à Eivätkö raidat sitten yleensä ole?
pesuhaituva = hyvin kuvaava ilmaus sille vaalealle nöyhtälle, jota tulee värillisiin vaatteisiin pesussa, johtuu kai valkoisen tekstiilikuidun työntymisestä vaatteen läpi?
paristi pidetty = vaate, jota on käytetty kaksi tai ehkä kolme kertaa, mutta koska lukumäärää ei voi enää muistaa, täytyy ainakin vaatetta myydessä laittaa vähän epämääräisempi ilmaus
söpöstelytakki = vähän fiinimpi ulkotakki, jolla käydään kaupassa tai kaupungilla lauantaina, ei todellakaan laiteta hiekkalaatikolle
potkarit ja puolipotkarit = no daa, potkuhousut tietty! Pitää vaan käyttää vähän hauskempaa sanaa, että vaikuttaa asiantuntevammalta. Puolipotkarit loppuu vyötärölle (eli ei tarkoita puoliksi leikattuja potkuhousuja)
 
Pupuhaaremit ja Pandahaaremit, Me&I

Me&I:n Tassuhaaremit (eri yhteydessä kuulostaisi aika pahalta...), tunnetaan myös nimellä Tassupyllyt
Sydänpyllyjen uudempi versio, Pilvipyllyt (Me&I)


LYHENTEET

Näitä ilmenee hyvin usein etenkin Facebookin kirpparipalstoilla. On hyvin noloa, jos haluat ostaa tai myydä jotain, etkä tiedä näiden merkitystä:

AV= alustava varaus
YV= yksityisviesti
VK= välikausi, lyhenne ei lähes koskaan esiinny yksinään, vaan aina toiseen sanaan liitettynä, yleisimmin VÄLIKAUSIHAALARI (vk-haalari) tai VÄLIKAUSITAKKI à Mutta mikä ihmeen välikausi? Aikaisemmin suomen kielessä käytettiin sanaa syksy ja kevät -haalari tai vaikka pelkästään keväthaalari. Tarkoittaako tämä, että syksy ja kevät ovat vuodenaikoina joitakin turhia välivaiheita ja oikeita vuodenaikoja ovat vain talvi ja kesä, joita odotellessa täytyy pukeutua välikausivaatteisiin ja niihinkin mielellään väliaikaisesti?

Kirpparikäyttäytymiseen kuuluvat myös ilmaukset:

jonoon = ”Yritän epätoivoisesti saada ostettua tämän tavaran. Pakko saada se! Jonottamalla haluan ilmaista, että minä olin ENSIN, ettei tule jälkipuheita. Ainahan joku yrittää väittää, että painoi enteriä puoli minuuttia aikaisemmin. Onneksi se ratkaisee, kenen kommentti on tullut ensin. Facebook on vain niin liero, että se joskus hyppäyttää jonkun kommentin toisen edelle. Onneksi voi tutkia lähetysaikaa tarkasti, jos meinaa tulla riita jostain vanhasta paidasta.”
vapautan = ”Ai jaa, nää housut olikin jo tosi kuluneet, vaikka näyttivät kuvassa hyvältä. Kyllä on ihme, ettei saada lapsen vaatteita pysymään uudenveroisina, vaikka eivät ole käytössä kuin joka toinen päivä puolen vuoden ajan. Onneksi kysyin lisätietoa. Polvessa oli kuulemma suurennuslasin avulla näkyvä haalentuma. En kyllä osta, vaan VAPAUTAN oman AV:n eli annan jonkun muun hölmön ostaa.”

VAUVA-AJAN ILMAUKSET

vaunulenkki ja vaunuttelu = lenkki on tässä yhteydessä kävely, jolla käydään lastenvaunujen kanssa eli ei siis illalla vaunuissa nautittava makkara, voidaan muuntaa myös verbiksi à ”Minäpä vaunulenkkeilen huomenna teille” TAI ”Lähdetäänkö huomenna vaunuttelemaan?”
rintapumppu = aparaatti, jolla pumpataan tisseistä maitoa, saa käyttäjänsä tuntemaan itsensä lähinnä lehmäksi (siis jos et tässä vaiheessa raskauden jälkeen vielä tuntenut)
sterilointilaite = laite, jolla steriloidaan mikrossa tutteja ja tuttipulloja, ei siis mikään kotiväline pysyvän ehkäisyn saavuttamiseksi
 
Rintapumppu 

Sterilointilaite


IMETYSJARGON

rintaraivarit = vihaisuustila, jonka vauva voi saada eri syistä imiessään tissiä, ei tarkoita siis äidin raivostumista lapsensaannin jälkeisen rintavarustuksensa nähdessään
suihkutissi = pitääkö todella olla oma ilmaus sille, että rinnasta tulee aivan liikaa maitoa ja sitä suihkuaa joka paikkaan?! Ensimmäisen kerran, kun kuulin jonkun kertovan, että ”minulla on oikeat suihkutissit” mieleeni nousi kuva naisesta, joka seisoo hölmösti paikallaan ja maitoa vain suihkuaa joka paikkaan valtoimenaan. Aika inhaa.
tisutella = imettää vauvaa lempeästi fiilistellen eli antaa vauvan TISSUTELLA hitaasti maitoa; tunnelmallista, herkkää ja mukavaa ainakin näin sanottuna, arjessa yleensä ei yhtä ruusuista
rintakumi = imetyksen apuväline, ei rintaan asennettava ehkäisyväline

LAPSEN KASVATUKSEEN LIITTYVÄ SANASTO

pottailu = vessa-asioiden harjoittelu, ei suinkaan mikään potalla pelattava peli (vaikka siltä se joskus tuntuu)
uhmis = kamala ikä, kun söpöstä lapsesta tulee TUHMIS

kanaemo = lapsiaan suojeleva äiti, joka ei usko jälkikasvustaan mitään pahaa?
leijonaemo = lapsiaan raivokkaasti suojeleva äiti, joka uskoo kaikkien muiden tekevän jälkikasvulleen pahaa?

muumimamma = todella hyvillä hermoilla varustettu äiti, joka ei hikeenny, vaikka pommi räjähtäisi vasten kasvoja

kotiäiti = äiti, joka haluaa olla kotona. Aina. à Muiden puheissa ei välitä yhtään koulutuksestaan tai töistä.
uraäiti = äiti, joka haluaa olla töissä. AINA. à Muiden puheissa ei välitä yhtään lapsistaan tai kodistaan.

eppuluokka = Keski-Suomessa käytettävä ilmaus peruskoulun ensimmäisestä luokasta, ei siis luokallinen Eppuja (huh sentään!)
varhaiskasvatussuunnitelma = päivähoidossa tehtävä paperi, johon hoitotäti ja vanhemmat kirjoittavat, miten lasta hoidetaan tai pitäisi hoitaa eli saako käydä seurakunnan kerhossa, tykkääkö nukkua päiväunia, milloin tulee kakka ja aiotaanko antaa sakset käteen tänä vuonna (ei siis suunnitelma siitä, mitä yrttejä laitetaan itämään jo huhtikuussa)

vauvantuoksuisia päiviä = toivotus usein vauvan syntymän jälkeisessä onnittelukortissa à Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Vauvan tuoksua? Siis kakkaa, puklua ja lämmennyttä maitoa? No ei… Onhan se vauvan pään tuoksu oikeasti ihana. Minun lapsillani on vain ollut niin paljon tukkaa, että päätä on tullut lähinnä nuuskittua siinä mielessä, pitäisikö illan kylvetyksessä ottaa jo sampoo käyttöön.

Kun tuoreille vanhemmille sanotaan "hymynaama", tulee mieleen tämä neuvolasta saatu kuva eikä tekstissä oleva hymiö :)





maanantai 10. helmikuuta 2014

Kaksi uutta pipoa

Hyvää alkanutta viikkoa! 

Viime aikoina olen taas antanut puikkojen heilua. Kaksi uutta pipoakin on valmistunut.

Tämän tein äidilleni:


Tämän sai yksi siskostani:


Tänään kylästelimme lasten kanssa ystäväni luona. Hänellä on samanikäiset lapset kuin minulla, joten I:lle oli leikkikaveri ja tyttö tuntui olevan innoissaan. Äideillekin tuli ihanaa vertaistukea! Kyläreissun jälkeen kävimme vielä vähän ulkoilemassa puistossa. Sielläkin oli tuttuja äitejä lapsineen. Tänään on siis riittänyt seuraa sekä äidille että lapsille, jee! Parhaita puolia kotiäitiydessä onkin juuri tällaiset arkipäivän kahvittelut hyvässä seurassa. Työpäivinä harvemmin tuli lähdettyä kylään. 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sunnuntaita ja avokadopastaa

Äitini hankki meille hiljattain Tupperwaren piirrustuslevyt, joita meillä oli kotona jo lapsuudessani. Muutamissa lastenkerhoissa I oli niillä jo piirrellyt, joten siksi huomasin mainita niistä äidilleni ja alta aikayksikön vanhana Tupperware-fanina äiti sai hankittua uudet, koska vanhoja ei löytynyt enää mistään. Tänään avasin levyt käyttöön ja vähän askartelimme ja piirsimme I:n kanssa. Isi katsoi olympialaisia ja veli nukkui päiväunia, joten oli ihana hetki kahdestaan esikoisen kanssa. Silloin tällöin on tärkeää antaa aikaa kummallekin lapselle erikseen.





Prinsessa piirtämässä! Päällä isovanhempien joululahjaksi ostama mekko, joka täytyy tietenkin laittaa päivävaatteiden päälle lähes joka päivä jossain vaiheessa...

Päiväruokana meillä oli tänään melkein koko perheen voimin valmistettu ateria. Pitihän se meidänkin kokeilla, millaista on paljon kehuttu avokadopasta. Siitä tuli todella herkullista! Valkosipulia olisimme voineet laittaa ehkä hieman ohjetta vähemmän, mutta hyvää tuli näinkin. I:n syönti ehkä hieman kangersi, mutta söipä kuitenkin. Aina silloin tällöin pyrin totuttamaan lasta erilaisiin makuihin, ja todella hienosti ja ennakkoluulottomasti I syökin erilaisia ruokia. 

Pieni apukokki (paita ja housut Me&I)

I:n annos


Sunnuntaikahvi

Parin viikon takaisten vieraiden tuomat kukat ovat vieläkin voimissaan

Seuraavaksi I ja isi lähtevät ulos leikkimään ja minä nautin omasta ajasta, ainakin jos vauva vielä jaksaa nukkua. Ajattelin katsoa pari jaksoa Solsidania, joka on yksi lempisarjoistani. Sen huumori on aivan loistavaa! Kyytipojaksi tarvitaan tietenkin vähän irtokarkkeja, jotka oikeastaan ostin eiliseksi, mutta en syönytkään illalla. 


Ensimmäinen olympiamitalikin tulla pätkähti jo, yes! Hyvä, Enni Rukajärvi!

Hyvää sunnuntaita! 

MOAR


Viime syksynä tutustuimme uuteen suomalaiseen vaatemerkkiin, MOARiin. MOAR on pohjoissuomalainen vaateyritys, joka tällä hetkellä sivujensa mukaan ”pitää majaansa Oulussa”. MOAR ”yhdistää lämpimät värit sekä rajattoman mielikuvituksen eikä tyydy tavalliseen, vaan iskee katukuvaan jotain, joka erottuu edukseen”. (Lainattu yrityksen kotisivuilta www.moar.fi)
Kiinnostuimme MOARista aluksi siksi, että sen perustaneet nuoret miehet ovat kotoisin samalta paikkakunnalta kuin me. On mielettömän hienoa, että myös Lapista ponnistetaan maailmankartalle keksimällä jotain aivan omaa ja uudenlaista. Vaatesuunnittelu ei varsinaisesti ole kotiseutumme yleisimpiä elinkeinoja, joten pidän näitä nuoria yrittäjiä hyvin päämäärätietoisina ja sisukkaina. Vaikka viime vuosina Suomessa on saanut jalansijaa useampikin uusi vaatebrändi, on vielä hyvin tilaa ja tilausta uusillekin. Tiedän monia ihmisiä, jotka haluavat kannattaa pieniä merkkejä ja suosivat muutenkin kotimaisuutta ja harvinaisempaa suunnittelua.
Ensimmäinen mieheni hankkima tuote oli pandapipo. Se on ollut ahkerassa käytössä viime kuukaudet.



Syksyllä MOAR julkaisi myös TimanttiKarhu-malliston, josta varsinkin mieheni V pitää kovasti. Mallisto ”tuo Suomen luonnon tummempaa, karua ja vahvaa puolta esiin”. TimanttiKarhu-pipo ja lippis ovat myös olleet joulun jälkeen miehelläni usein päässä.




Mieheni mieleen on kovasti myös MOARin WALK THE PLANK -t-paita. Paita on numeroitu, koska se kuuluu rajoitettuun 30 kappaleen erään ja on valmistettu yhteistyössä LUDICROUS-merkin kanssa. Mieheni paita on numero 22. 





Joulun alla mieheni kaappiin kotiutui myös MOAR VARSITY JACKET. Takki on todella laadukasta työtä ja laadukkaista materiaaleista valmistettu. Keskiosa on 100 prosenttista villaa ja hihat aitoa nahkaa. Jännittäväksi takin tekee myös se, että sitä on valmistettu vain muutamia kappaleita eli kyse on todellisesta Limited Edition -tuotteesta.





Ilmeisesti tulossa on jotain myös lapsille, koska yrityksen sivuilla mainitaan lyhyesti Junior Panda -mallisto, joka ”antaa naperoille sitä kaivattua kultahammasta potkupukuun”. Sitä odottelemme innolla!
Kyllähän näistä toistaiseksi melko harvinaisista tuotteista tulee käyttäjällekin aivan erityinen olo. Ihan joka jampalla ei ole samanlaista pipoa tai takkia, ja se tekee merkistä vieläkin kiinnostavamman. Toki yrityksen kannalta merkki saisi vielä vähän laajentua, mutta olisi kuluttajalle kivaa, jos siitä ei aivan valtavirran merkki tulisi. Toivon MOARille todella valoisaa ja menestyksekästä tulevaisuutta! Suomalainen design elää nyt uutta kukoistuskauttaan, joten ajat voivat hyvinkin olla suosiolliset. Tähän mennessä MOAR on jo näyttänyt laadukkaat kyntensä, joten hyvältä vaikuttaa. Mainiota työtä, MOARin pojat!
Merkkiin voi tutustua lisää sivustolla www.moar.fi, jolta siis on lainattu kaikki sitaateissa olleet tekstit.
HUOM! Tämä postaus ei ole maksettu mainos vaan pelkästään kertomus omasta faniudestamme!