Muutamia päiviä sitten E täytti puoli vuotta. Minulla oli onnea ja tuuria, että sain täysimettää poikaani tähän asti. Täysimetin myös I:tä kuusi kuukautta ja osittaisimetin siihen saakka, kunnes tyttö oli vuoden ja kaksi kuukautta vanha. E:n kanssa aion jatkaa niin pitkään, kun se vain on mielekästä ja järkevää. Tai sitten jossain vaiheessa tunteet astuvat peliin suuntaan tai toiseen. Mitään päätöksiä asian suhteen en ole tehnyt. Nyt olen viime päivät yrittänyt keksiä maisteltavaa E:lle. Bataattia, perunaa ja porkkanaa on maistettu, ja eilen meni pikkuisen omenaa ja mangoa soseena. Kovin hyvin poika ei vielä ole tajunnut, että muutakin voi syödä kuin rintamaitoa.
E:n body Molo Kids, housut Lindex |
Kun I oli tässä samassa vaiheessa, olin hyvin tarkka raaka-aineista ja maistamisjärjestyksistä. Tein kaikki soseet itse, ja pakastin tunnontarkasti Tupperwaren pikkurasioihin. Kyläreissuille suunnittelin valmiiksi ateriat, ja kuvittelin, että tapahtuu jotain aivan kamalaa, jos ostan kaupasta valmiita soseita. Kokkaamisintoinen äitini vain löi lisää vettä myllyyn toistelemalla, että kyllähän sinä nyt osaat lapsen ruuat valmistaa ja kalliiksikin kaupan eväät tulevat, luonnonmukaisuudesta puhumattakaan.
E:n ensimmäinen ateria: bataattia ja perunaa |
Sitten se päivä koitti: ostin ensimmäiset kaupan purkit! Voi apua, että tunsin olevani paheellinen. Ostin kylläkin luomua, mutta sekään ei vaientanut huutavaa ääntä sisälläni. Olimme lähdössä ulkomaanmatkalle, eikä omatekoisten ruokien ottaminen laukkuun ollut mahdollista. Olin innostuksesta sekaisin - kaupassahan oli vaikka millaisia soseita! Hyllyn luona kohtasin muitakin samanlaisia vanhempia, jotka puoliksi häpeillen keräsivät purkkejaan. Oli niitäkin, jotka reteästi humpsauttivat kärryihinsä kokonaisen pahvisen levyn purkkeja ja kävelivät hakemaan vielä tarjouksesta kunnon satsit kertakäyttövaippoja. Minäkin menin perässä, koska kestovaippojen käyttäminen ei olisi onnistunut matkalla.
Matkan jälkeen iski syyllisyys. Olin syöttänyt lapselleni teollisia aineita. Olin lisännyt jätteen määrää kertakäyttöisillä vaipoilla, jotka eivät kai suunnilleen ikinä tulisi maatumaan. Olin saastuttanut lisää käymällä matkalla lentokoneella. Palasin siis tapoihini. Lapsi käytti jälleen kestovaippoja, ja pakastin täyttyi soseista. Kauppaan lähdimme aina kankaisten kauppakassien kanssa.
Sitten muutimme uuteen kaupunkiin ja minua alkoi väsyttää. Loppuraskaus ja syksyn pimeys saivat minut yhä useammin unohtamaan ne kankaiset kassit kauppaan lähtiessä. Perustelin muovipussien ostamista sillä, että tarvitsemme niitä roskapusseiksi. Syyskuussa vauvamme syntyi. Ensimmäisten päivien sekasorron jälkeen kokeilin kestovaippoja, mutta niiden käytöstä ei tullut yhtään mitään. Vaipat olivat kai väärän kokoisia tai mallisia, koska vauva oli jatkuvasti kainaloihin asti märkä. Luovuin tärkeästä periaatteestani käyttää kestovaippoja, koska olisin joutunut ostamaan suuren määrän uusia vaippoja, enkä millään jaksanut alkaa tutkia aihetta tarpeeksi. Kerrostalokodin pyykkihuoltotilat olivat myös kovin puutteelliset. Vaippailua lopetteleva esikoinen oli jo jonkin aikaa saanut kulkea kertakäyttöisissä vaippahousuissa juurikin siitä syystä, että vanhat vaipat olivat käyneet pieniksi. Tunsin surua ja turhautumistakin, mutta armahdin itseni ja annoin vauvan olla kertakäyttövaipoissaan. Liberot ja Pampersit tulivat tutuiksi.
Nyt kun E aloittelee kiinteitä, joudun punnitsemaan vaihtoehtoja taas. Arki kahden lapsen kanssa on melkoista menoa, ja yöt ovat E:n kanssa rikkonaisempia kuin siskollaan oli vastaavassa iässä. Aika monena päivänä olen väsynyt ja tänään on yksi niistä. Porkkanoiden höyryttäminen, soseuttaminen ja pakastaminen ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa. Olen alkanut miettiä, kuinka kauheaa olisi syöttää vauvalle niitä kaupan soseita... Ainakin välillä. Jos jotain jaksaisin tehdä itse, mutta uskaltaisinkohan turvautua valmiiseen välillä? Olisi ihanaa kuulla muidenkin kokemuksia asiasta ja löytää jonkinlainen tasapaino! Onko kukaan muu kamppaillut näiden ajatusten kanssa ja mitä ratkaisuja olette löytäneet? Mitkä sarjat olisivat turvallisimpia?
Saako periaatteistaan luopua? Vanhemmuus on näköjään usein myös sitä, että vanhoja toimintatapoja on joskus muutettava. Aivan kaikkia periaatteitaan ei kai aina vain voi pitää. Ehkäpä tämä on juuri sitä kuuluisaa armollisuutta itseään kohtaan... Yritän olla edes kohtuullisen hyvä tässä. Riittävän hyvä äiti.