Hui, miten kylmä ilma tänään on! Oli henkinen pakko tulla tänne kirjoittamaan lasten kesävaatteista, jotta oikeasti uskoisin kesän olevan vielä edessä. Eilen hikoilimme hellesäässä, tänään piti kaivaa kiireesti takkeja taas esille. Huomiseksi on luvassa vielä kylmempää ilmaa... Toivottavasti kesä vielä palaa takaisin!
Viime viikon ajan saimme nauttia siis lämmöstä. Uudenlaiset säät toivat eteen kuitenkin ongelman: mitä pukea lapsille päälle? Etenkin vauvan pukeminen tuntui aluksi hankalalta, koska en millään olisi uskonut, ettei todellakaan tarvita tumppuja, lakkia, villasukkia ja haalaria. Tuntui hurjalta vähentää vaatetta, koska minulla on paha tapa pukea lapsille melkein liikaakin tavaraa päälle. Olen itse vilukissa, joten luulen aina myös lasteni paleltuvan. Nyt oli kuitenkin pakko vähentää kerroksia. Lopulta vauva oli lähes ilman vaatteita. Kotona pelkkä vaippa oli oikein hyvä, mutta kylille piti pukea vähän enemmän.
Vauvalla käytin viikonloppuna lähinnä shortsiasuja, jotka ovat kohtuullisen käteviä. Ei tarvita kuin yksi vaate! Shortsihaalari korvaa sekä bodyn että housut.
Viime kesänä I käytti paljon mekkoja. Ne olivat viileitä ja mukavia päällä. Nyt kuitenkin silmääni miellyttävät jostain syystä enemmän erilliset paita-hame-yhdistelmät.
Kerhon kevätjuhliin perjantaina I pukeutui kuitenkin mekkoon. Juhlakampauskin piti tehdä! Neiti oli innoissaan siitä, että sai ensimmäisen kerran elämässään juhlan kunniaksi hiuksiinsa pienen suihkauksen hiuslakkaa. Se taas johti siihen, että samana iltana pesin ensimmäisen kerran ikinä I:n hiukset sampoolla, jotta lakka lähti pois. Voi apua, nytkö todella aloitin tämän kemikaalialtistuksen?! Tavaksi en aio ottaa, mutta silloin tällöin näin voidaan tehdä.
Asukuvia tosin emme ehtineet ottaa ennen juhlaa... Nämä kuvat on otettu palatessamme takaisin kotiin, joten look alkaa olla jo vähän reissussa rähjääntynyt! Poseerausintoakaan ei enää oikein riittänyt kuumassa ilmassa jäätelökioskireissun jälkeen.
Perjantain kerhon kevätjuhla oli ihana! Minun tyttäreni on jo niiiiin iso, että muut perheenjäsenet voivat tulla vieraaksi hänen oman harrastuskerhonsa juhlaan. Mahtavaa mutta aika haikeaa. Vauvasta on todella kasvanut määrätietoinen naisenalku.
Ihmettelen lähes joka päivä I:n oivalluksia ja keskustelutaitoja. Kuin huomaamatta taaperosta on kasvanut aivan oikea henkilö, jonka kanssa voin vaihtaa ajatuksia, tarkastella maailmaa ja jopa muistella lähimenneisyyden tapahtumia. Mielipidettäkin olen kysynyt toisinaan myös I:ltä, joka osaakin rohkeasti tehdä valintoja. Aiheena tosin voi olla päätös siitä, kummat sukkahousut puetaan päälle, mutta tällaisia pieniä vaikuttamisen kanavia on minusta lapsellakin oltava.