Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Strider-potkupyörä

Vuosi sitten ostimme I:lle polkupyörän. Vasta pari viikkoa sitten I oppi polkemaan sitä, mutta ylämäet eivät meinaa vieläkään sujua. Monta viikkoa ulkoilimme siten, että jompikumpi vanhemmista työnsi I:tä pyörässä olevan tangon avulla. Aika raskasta vanhemmalle ja todella passivoivaa lapselle. Ei pyörän päällä istumista voi oikein liikunnaksi kutsua... Tyttö oli kyllä ylpeä ja innoissaan, kun oppi polkemaan, mutta silti ajattelimme aktivoida häntä vielä lisää ja tuoda vaihtelua pyöräilyihin.


Päätimme hankkia polkupyörän rinnalle potkupyörän, koska kuulimme siitä niin paljon hyvää. Sen muun muassa on sanottu kehittävän tasapainoa. Potkupyörä oli meille täysin uusi tuttavuus, joten asiaa piti tutkia useampi viikko ennen ostopäätöstä. Pitkien nettiselailujen ja tietojen etsimisten jälkeen päädyin kahteen vaihtoehtoon: Strider-merkkiseen tai Puky-merkkiseen potkupyörään. Luin myös, että Jopolla olisi oma potkupyöränsä, mutta siitä en löytänyt kovinkaan paljon tietoa. Valinta piti tehdä näiden kolmen väliltä, koska edullisemmat pyörät eivät enää vakuuttaneet minua.

Lopullinen valinta kääntyi Striderin puoleen, koska sitä saa ostettua suoraan maahantuojalta täällä Jyväskylässä. Nettikaupasta Striderin voi tilata helposti myös muualle, ja Tampereelta ja Helsingistä sellaisen voi ostaa liikkeestä. Strider-pyörä on potkupyöräksi melko hintava, mutta uskon, että se kestää useamman lapsen käytön ja säilyttää hyvin myös jälleenmyyntiarvonsa.

Striderilla on todella hyvät esittelysivut, jotka löytyvät täältä. Sivuilla on paljon hyviä näkökulmia ja potkupyöräilyn ideaa on valotettu hyvin. Minuun kolahti ajatus siitä, että edullisempi potkupyörä saattaa olla pahimmillaan raskas ja vaikeasti hallittavissa - eihän aikuinenkaan haluaisi potkutella moottoripyörällä.  


Haimme ihanan pinkin Striderin maahantuojalta viime torstaina. Pyörien suosio on yllättänyt myös maahantuojan, joten montaa väriä ei enää ollut saatavilla. Varasto tosin täydentyy vielä kesäksi. Emme kuitenkaan jaksaneet odotella keltaista pyörää, ja pinkki näytti luonnossa hienolta. Myös tytär oli tyytyväinen. 





Viikonlopun ajan I harjoitteli potkuttelua, ja se lähti pian sujumaan lennokkaasti. Pieni potkuttelija on onnellinen, ja vanhempien sydän sulaa, kun lapsi nauttii. Muutaman päivän kokemuksella Strider vaikuttaa hyvältä. Se on todella kevyt, joten lapsi pystyy itsekin helposti kääntelemään sitä ja estämään kaatumista. Jos lapsi ei jaksa koko ajan ajaa pyörällä, vanhemman on näppärää kopata se kainaloon, koska Strider ei ole painava kantaa. Sama pyörä sopii hyvin erikokoisille lapsille, joten käyttöikä on pitkä. Penkin ja ohjaustangon korkeutta on nopeaa ja helppoa säätää ilman mitään työkaluja. Renkaat ovat täyskumiset, joten pumpata ei tarvitse. Kokonaisuutena oikein mainio ostos!

Kun sisko pyöräili, pikkuveli matkusti äidin mukana kantorepussa.




Isäkin oli mukana lauantai-illan kävelyllä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Muut näyttivät suuntaavaan terasseille, meidän perhe leikkipuistoon. Monilla lapsiperheillä näytti tosin olevan sama suunnitelma: puisto oli täynnä hienon sään houkuttelemia leikkijöitä ja I:lle riitti kavereita!




Kotona E ihaili isovanhempien ostamaa vappupalloa, jonka isosisko valitsi.



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Potkua kotiäitiponnariin

Rakastan hulmuavaa kampausta. Aina kun on mahdollista, pidän hiuksiani auki. Kohotan ja tupeeraan ja asettelen kauniisti. Töissä tarkistan muutaman kerran päivän aikana, että tukka ei ole latistunut. 

Nyt kotiäitinä ollessani hulmuavan ilmava kampaus ei vain kerta kaikkiaan toimi. Viime aikoina olenkin pitänyt hiuksiani lähes aina kiinni, koska seitsemän kuukauden ikäinen poikani tarttuu hiuksiin enemmän kuin mielellään, jos vain saa niistä kiinni. En pidä siitä, että kotona hiuksia valahtaa koko ajan silmille ja niitä pitää haroa pois edestä. En myöskään halua löytää irtonaisia hiuksia ruuastani. 

Hiusten kiinni pitäminen ei vain oikein ole juttuni. Useamman kuukauden ajan olen yrittänyt vääntää volyymiä poninhäntään, ettei se olisi niin tylsä. Nutturaan olen ehtinyt jo kyllästyä. Kuitenkaan en tahtoisi kovin eri tavalla hiuksiani pitää kiinni, koska mielestäni joillakin kampauksilla minusta tulee jotenkin liian rouvamainen. Kaipa tämä on jonkinlaista pakoa siitä ajatuksesta, että olen kotiäiti, kolmikymppinen ja vielä rouva. No, joka tapauksessa en tahtoisi ainakaan korostaa ulkonäölläni näitä faktoja, joten yritän pyrkiä laittamaan hiuksiani edes vähän trendikkäästi myös niiden ollessa kiinni.

Perjantaina kaupungilla muistin, että Glitter julkaisi ainakin viime vuonna kivan lehtisen, jossa esiteltiin erilaisia pieniä apuvälineitä, joilla tukkaan voi taikoa vaikka mitä. Poikkesin liikkeeseen kysymään, olisiko jotain uutta mukavaa tarjolla. Ja olihan siellä! Voi, että minä nautinkaan, kun sain olla kaupassa aivan yksin ilman rattaita tai lapsia ja kuunnella esittelyä jostain niinkin yhteiskunnallisesti tärkeästä kuin hiuspinneistä ja pompuloista. Ehkäpä maailmaan näillä ei vaikuteta, mutta minun arkeni kyllä mullistui! Sain mukaani uuden lehtisen ja ostin muutamia juttuja jo heti paikalla. Viikonlopun ajan olen testaillut niitä innoissani.


Nämä pompulat ovat olleet suosikkejani jo vuoden. Nyt ostin niitä lisää. Näillä tavallisenkin ponnarin saa paljon kuohkeammaksi. 


Mullistava löytö oli tällainen poninhännän tuuheuttaja. En ollut moisesta edes kuullut! Tämän kun asentaa hiusten keskelle, saa todella paksun ponnarin. Wau!


Tässä poninhäntä ilman tuuheuttajaa:



Ja tässä tuuheuttajan kanssa:





Aikamoinen ero, vai mitä? Hiusteni latvat ovat melko heikossa kunnossa, joten kampaajalle on pian asiaa, mutta menee tämä hetken näinkin, varsinkin jos käyttää suoristusrautaa. Nämä kuvat otin vieläpä illalla, jolloin hiukset eivät enää olleet kovin ojennuksessa muuten.

Nutturavalkkeja olen käyttänyt paljon aikaisemminkin, mutta nyt ostin todella ison sellaisen. Kaupassa se tuntui aivan jättimäiseltä! 



Valkin avulla saa helposti tehtyä nutturan. Ensin vain tukka ponnarille, valkki pompulan päälle ja hiusten huolellinen levitys. Komeuden voi kiinnittää vaikkapa pinneillä tai yhdellä suurella pompulalla.




Melko hurjahan tämä nuttura on, mutta mielestäni aika tyylikäs samalla. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa nutturan ympärillä on  jättisuuret pompulat, joita voi käyttää myös pantana.







Ja viimeisissä kuvissa nuttura on kiinnitetty muovisella "vieteripompulalla", josta oli kuva edempänä ja parilla pinnillä.



Olen pitänyt ponnaria myös sivulla, ja sekin on kivaa vaihtelua. Myös nutturaa aion kokeilla sivulle seuraavaksi. Kuvia niistä tulee varmaan myöhemmin!




perjantai 25. huhtikuuta 2014

Lettukestit ja kuvasaldoa viikon asuista

Viime viikolla kerhossa oli lettukestit. Minä kyllä sanoisin, että lättykestit, mutta kirjoitetaan nyt näin, koska suurin osa tuntuu suosivan sanaa lettu! Aamu oli ihanan aurinkoinen ja oli todella mukavaa sekä aikuisista että lapsista nauttia muurikkalettuja ulkona. I:lle maistui oikein hyvin!



Sisävaatteina kerhossa oli tällä kertaa Paul Frankin paita ja Me&I:n housut. Mukavan käytännölliset ja helpot leikkivaatteet.




E taas pukeutui Nosh Organicsin bodyyn ja Me&I:n housuihin.





Seuraavaan päivän menoihin I pukeutui Gantin paitaan, H&M:n hameeseen ja Polarn O. Pyretin sukkahousuihin. Oli kiva kerrankin vähän hienostella. Hameet ovat nyt kovasti I:n mieleen. Onneksi kesällä niitä saa pitää oikein urakalla!








keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kärpässienipoika

E pukeutui tänään kerhoon Me&I:n kärpässienihaalareihin ja bodyyn. Haalarit ovat muistaakseni vuoden takaisesta mallistosta. Ostin ne varastoon, kun E oli vasta ilmoittanut tulostaan. Nyt ne viimein pääsivät käyttöön! 




Haalareihin sopivan saman merkin bodyn onnistuin pyydystämään kirpparilta syksyllä. Minusta tämä asu on aika hauska!




Eilen hain postista viimeisimmän Me&I-tilaukseni... Kuvailen ostokseni, kunhan ehdin! Kesäksi tuli hankittua kaikenlaista kivaa koko perheelle.