Vuosi sitten ostimme I:lle polkupyörän. Vasta pari viikkoa sitten I oppi polkemaan sitä, mutta ylämäet eivät meinaa vieläkään sujua. Monta viikkoa ulkoilimme siten, että jompikumpi vanhemmista työnsi I:tä pyörässä olevan tangon avulla. Aika raskasta vanhemmalle ja todella passivoivaa lapselle. Ei pyörän päällä istumista voi oikein liikunnaksi kutsua... Tyttö oli kyllä ylpeä ja innoissaan, kun oppi polkemaan, mutta silti ajattelimme aktivoida häntä vielä lisää ja tuoda vaihtelua pyöräilyihin.
Päätimme hankkia polkupyörän rinnalle potkupyörän, koska kuulimme siitä niin paljon hyvää. Sen muun muassa on sanottu kehittävän tasapainoa. Potkupyörä oli meille täysin uusi tuttavuus, joten asiaa piti tutkia useampi viikko ennen ostopäätöstä. Pitkien nettiselailujen ja tietojen etsimisten jälkeen päädyin kahteen vaihtoehtoon: Strider-merkkiseen tai Puky-merkkiseen potkupyörään. Luin myös, että Jopolla olisi oma potkupyöränsä, mutta siitä en löytänyt kovinkaan paljon tietoa. Valinta piti tehdä näiden kolmen väliltä, koska edullisemmat pyörät eivät enää vakuuttaneet minua.
Lopullinen valinta kääntyi Striderin puoleen, koska sitä saa ostettua suoraan maahantuojalta täällä Jyväskylässä. Nettikaupasta Striderin voi tilata helposti myös muualle, ja Tampereelta ja Helsingistä sellaisen voi ostaa liikkeestä. Strider-pyörä on potkupyöräksi melko hintava, mutta uskon, että se kestää useamman lapsen käytön ja säilyttää hyvin myös jälleenmyyntiarvonsa.
Striderilla on todella hyvät esittelysivut, jotka löytyvät täältä. Sivuilla on paljon hyviä näkökulmia ja potkupyöräilyn ideaa on valotettu hyvin. Minuun kolahti ajatus siitä, että edullisempi potkupyörä saattaa olla pahimmillaan raskas ja vaikeasti hallittavissa - eihän aikuinenkaan haluaisi potkutella moottoripyörällä.
Haimme ihanan pinkin Striderin maahantuojalta viime torstaina. Pyörien suosio on yllättänyt myös maahantuojan, joten montaa väriä ei enää ollut saatavilla. Varasto tosin täydentyy vielä kesäksi. Emme kuitenkaan jaksaneet odotella keltaista pyörää, ja pinkki näytti luonnossa hienolta. Myös tytär oli tyytyväinen.
Viikonlopun ajan I harjoitteli potkuttelua, ja se lähti pian sujumaan lennokkaasti. Pieni potkuttelija on onnellinen, ja vanhempien sydän sulaa, kun lapsi nauttii. Muutaman päivän kokemuksella Strider vaikuttaa hyvältä. Se on todella kevyt, joten lapsi pystyy itsekin helposti kääntelemään sitä ja estämään kaatumista. Jos lapsi ei jaksa koko ajan ajaa pyörällä, vanhemman on näppärää kopata se kainaloon, koska Strider ei ole painava kantaa. Sama pyörä sopii hyvin erikokoisille lapsille, joten käyttöikä on pitkä. Penkin ja ohjaustangon korkeutta on nopeaa ja helppoa säätää ilman mitään työkaluja. Renkaat ovat täyskumiset, joten pumpata ei tarvitse. Kokonaisuutena oikein mainio ostos!
Kun sisko pyöräili, pikkuveli matkusti äidin mukana kantorepussa.
Isäkin oli mukana lauantai-illan kävelyllä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Muut näyttivät suuntaavaan terasseille, meidän perhe leikkipuistoon. Monilla lapsiperheillä näytti tosin olevan sama suunnitelma: puisto oli täynnä hienon sään houkuttelemia leikkijöitä ja I:lle riitti kavereita!
Kotona E ihaili isovanhempien ostamaa vappupalloa, jonka isosisko valitsi.