Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Suloinen sunnuntai

Eilen vietimme ihanaa lötköilysunnuntaita. Emme tehneet mitään! Jee! Tai no, ehkä jotakin sentään. 

Aamulla oli ihanaa loikoilla pitkään sängyssä koko perheellä. I riensi herättyään huoneeseemme ja E olikin jo äidin ja isän keskellä naureskelemassa. Voiko maailmassa olla mitään suloisempaa kuin yöpuvussaan tallustava pienokainen? Tai äidin ja isän näkemisestä innostuva vauva ja hänen kupliva naurunsa? 

Aamutoimien jälkeen E halusikin jo ensimmäisille päiväunilleen parvekkeelle. Sillä aikaa luimme I:n kanssa kirjoja ja lehtiä. Välillä luin I:lle ääneen hänen kirjojaan ja välillä keskityin uuteen lehteen.







I:n paita GANT
I halusi myös leikkiä prinsessaa, kuten tavallista. Prinsessaksi täytyy yleensä saada pukeutua monta kertaa päivässä. Asuja on onneksi useita, ja niitä I vaihtelee jatkuvasti.



Iltapäivällä leivoimme I:n kanssa pizzaa. I haluaa aina osallistua ruuanlaittoon, ja tällä kertaa hän pääsi auttamaan pohjan kanssa. Täytteiden toimittaminen jääkaapista äidille oli sen verran vauhdikasta, että päätin hoitaa itse täytteiden laittamisen. Sinihomejuustomurupussi (mahtava sana!) lensi pöydälle melkoista vauhtia, kun pikkuneiti toi sitä innoissaan...



Leivoin vielä lehdestä bongaamani ohjeen mukaan sitruunapiirakkaa. Hyvää tuli, vaikka kuva on kyllä aika ruma, kun yritin napata sen ennen kuin piirakka katoaa parempiin suihin. Anteeksi!

Päivän kruunasi auringonpaiste ja mukava iltalenkki ystävän kanssa keväisessä säässä. Lopullinen upea päätös päivälle oli kuulla unisen I:n sanovan juuri ennen nukahtamistaan: "Äiti, mää rakastan sua. Olet ihana."


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Peukkulassa

Torstaina I pukeutui JYP-fanina joukkueen logolla varustettuun tunikaan.



Vietimme perhepäivää Peukkulassa. Vierailu sinne oli meille ensimmäinen ja pidimme siitä kovasti! Varsinkin I rakastui paikkaan välittömästi. Peukkula tarjoaa eri-ikäisille lapsille paljon tekemistä. Liukumäet, pomppulinnat ja pallomeri olivat I:n suosikkeja. Innoissaan säntäilevästä lapsesta oli välillä vähän vaikeaa ottaa kuvia!





Leikkikaupassa I halusi olla vuoroin myyjä, vuoroin asiakas. 






Prinsessahuoneessa sai pukeutua erilaisiin mekkoihin ja kruunuihin. Hienot vaatteet päällä voi peilailla ja vaikkapa järjestää juhlat, kuten I halusi tehdä. I kattoi juhla-aterian pöydälle ja me muut olimme juhlavieraita.






Äiti ja E osallistuivat juhliin vieraina.

Elokuvateatterissa pyörii koko ajan jokin elokuva. I ei vielä oikein osannut rauhoittua katsomaan leffaa, mutta se saattoi johtua siitä, että oli kiire päästä leikkimään mahdollisimman paljon ja eri paikoissa. Tosin elokuvan katselu ei alle 3-vuotiaalta taida kunnolla onnistua muuallakaan... Ainakaan meillä! Peukkulan leffateatterissa oli kuitenkin kiva käydä kokeilemassa, jaksaisiko I katsoa elokuvaa paikallaan kovin kauan. Olen nimittäin miettinyt, että olisi ihanaa käydä I:n kanssa kahdestaan oikeassa elokuvateatterissa katsomassa jokin lastenelokuva, mutta en ole oikein varma, onnistuisiko se vielä. 



Merirosvoaiheinen huone oli myös jännittävä!


Keskellä suurta salia on kahvio, jossa voi nauttia joitakin herkkuja. Me söimme jäätelöä.



Peukkulassa oli mukavaa meillä kaikilla. I sai leikkiä ja seikkailla, E katseli ympäristöään vanhempien sylistä ja äiti ja isäkin osallistuivat leikkeihin ja nauttivat tunnelmasta. Katselemista riitti aikuisillekin.



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Varustautumista välikauteen

Täällä Keski-Suomessa ainakin näyttää siltä, että talvi on ohi. Olisin todella halunnut sen vielä jatkuvan. Olen yrittänyt kieltää tosiasian, että lumi on päivä päivältä vähentynyt ja tänä aamuna sitä ei ollut enää juuri nimeksikään. Vasta kerkesimme hankkia I:lle sukset ja luistimet! Pulkkamäessäkään emme ehtineet tarpeeksi käydä. Voi kurjuus! Lämpöasteet ovat kai tulleet jäädäkseen, ja vesi lirisee iloisesti räystäskouruissa ja rapakoissa. Toisaalta on mukavaa, että tulee kevät ja kesä. Tämä kirottu välikausi vain pitäisi ensin kestää. Tänään aloitin taistelun. Tällä kertaa minä en suostu siihen, että loska, räntä ja huono sää sulkevat meidät sisälle! 

Suuntasimme koko perheellä kaupungille kuravaatteita ostamaan. Lähipuisto näyttää nimittäin siltä, ettei sinne ole enää asiaa ilman kunnon releitä. Vaikka nykyiset välikausivaatteet ja toppapuvutkin ovat vedenpitäviä, en todellakaan jaksa pestä niitä joka toinen päivä. Eilisen ulkoilun jäljiltä I: toppapuku oli aivan hiekassa ja kurassa. Päätin, että varsinaisia ulkovaatteita säästääkseni luotan vanhaan hyvään keinoon: ulkovaatteiden päälle puettaviin kuravaatteisiin. Tiedän, että moni on nykyisin luopunut niiden käytöstä juuri sen vuoksi, että vesi ei yleensä hyviä ulkovaatteita läpäise. Minä ajattelen tällä ratkaisullani kuitenkin säästää pesuissa ja vaatteiden kulumisessa muutenkin. Hiekka raapii armotta pilalle hienoimmatkin haalarit!

Ostimme Polarn O. Pyretiltä I:lle mustat kurahousut ja punaiset kurahanskat. Nämä toivottavasti menevät aikanaan myös E:lle. 




Koska E on varsinkin vaunuissa hikoillut viime aikoina, ostimme hänelle kevyemmän ja hengittävämmän lakin. Polarn O. Pyretiltä löytyi merinovillainen ja mukavan kevyt vauvanlakki, joka on lämmin, mutta silti ei hiosta.


Jyväskylän Forumissa oli tavallisen liikkeen lisäksi täksi päiväksi avattu Polarn O. Pyretin pop up outlet -myymälä. Siellä oli tuotteita puoleen hintaan. Kesää varten hankimme lapsille jo muutamia juttuja.

Kesähattu I:lle

 Kevätlakki E:lle

 Kerhotossut I:lle


 T-paita I:lle

 Niskalenkkitoppi ja shortsit I:lle

I halusi käydä tavalliseen tapaansa sisäleikkimökissä leikkimässä.



Myös E pääsi syliin katselemaan menoa, koska ei enää viihtynyt vaunuissa makoilemassa.