Bugaboo Donkey

Jihuu, nyt on sata tekstiä blogissa täynnä! Kiitos kaikille teille, jotka olette tekstejäni lukeneet ja etenkin kommentoineet! Tämä harrastus kerta kaikkiaan on ollut koukuttava... Juhlan kunniaksi julkaisen tekstin sisarusrattaistamme, joista olen jo kauan ajatellut postata.

Viime kesänä minä halusin saada ne. Sisarusrattaat. Sain päähäni, etteivät Emmaljungan yhdistelmävaunut riitä jokapäiväiseen kulkemiseen kahden lapsen kanssa. No daa, tavarakoriinko sen toisen lapsen laittaisin?! Yhden lapsen Bugaboot meillä oli jo käytössä, mutta kahden lapsen kanssa niistäkään ei juuri olisi iloa. Quinny Zapp -matkarattaatkin olivat olleet kestona auton tavaratilassa jo reippaan vuoden, mutta kaupungilla kävelyyn niistäkään ei olisi apua. Olin ehtinyt jo myydä yhdet rattaat poiskin. Kokemusta eri kärryistä siis löytyi ja tietoa melkein liikaakin.

Tiedostin kyllä, että minua vaivaa paha sairaus. Lastenvaunumania. Ratashysteria. Pakkomielteinen rattaiden vertailuun keskittyvä ajatushäiriö. Asennevamma joitakin tiettyjä ratasmerkkejä kohtaan. Tärkein diagnoosi ehkä oli Fanaattinen Bugaboo -oireyhtymä, jonka erityispiirteisiin kuului selvästi se, etten enää voinut ajatellakaan muita merkkejä, kun kuulin, että Bugaboo on lanseerannut sisarusrattaat, Bugaboo Donkeyt. Halusin ne meille aivan vimmatusti.

Aloin pohjustaa suunnitelmaa. Huokailin miehelleni kovaan ääneen, että mitenköhän me raukat lasten kanssa minnekään päästään, kun ei ole asiallisia rattaita. Sisaruslauta Emmaljungiin tuntui hankalalta, koska esikoisemme I oli noin 2,5-vuotias ja pahassa karkailuiässä. Näin silmissäni painajaismaisia kuvia, joissa I hyppää sisaruslaudalta alas ja juoksee autojen sekaan. Ei, sisaruslauta ei missään nimessä olisi vaihtoehto. Aloin huokailun lisäksi puhua sisarusrattaista ääneen. Koska erilaisia rattaita oli meillä jo kolmet, ei ollut aivan selvää, että enää tarvitsisimme lisää. Lisäksi meillä oli kaksi kantoliinaa ja kantoreppu. Silti olin päättänyt, että sisarusrattaat on saatava.

Mies ehdotteli, että vaihtaisimme auton. Minusta uuden auton ostaminen ei ollut ollenkaan tärkeää, koska minä en siitä pahemmin hyötyisi, sillä mies kulkisi autolla pitkän matkan töihin joka päivä ja minä joutuisin kuitenkin kävelemään. Päätimme lopulta, että auto vaihdetaan ja sisarusrattaat ostetaan. Silloin molemmat olisimme tyytyväisiä.

Kävimme liikkeessä katsomassa sisarusrattaita, mutta Bugaboo-merkkiä ei myyty kyseisessä liikkeessä. Asennevammani vuoksi en alkanut kunnolla edes tutustua muihin merkkeihin, vaikka vallan mainioita rattaita oli näytteillä useammatkin. Liikkeessä vierailu olikin vain yksi siirto nerokkaassa suunnitelmassani. Tarkoitus oli keksiä kaikista muista kärryistä jokin vika ja sitten ikään kuin luontevasti siirtyä keskustelemaan juuri Bugaboo-rattaiden hankinnasta. Bugaboo Donkey -rattaissa kun oli yksi melko paha vika: hinta. Koska malli oli uusi, ei rattaita vielä ollut saatavana käytettynäkään.  Täällä Jyväskylässä emme päässeet niitä katsomaankaan mihinkään, koska merkkiä myydään vain parissa paikassa Helsingissä.

Eräänä päivänä puistossa sitten näin ne. Bugaboo Donkeyt. Hivuttauduin lähelle ja lyöttäydyin juttusille ne omistaneen äidin kanssa. Hän onnekseni paljastui myös Bugaboo-faniksi, joten juttua alkoi riittää. Sain kokeilla rattaiden työntämistä hiekkalaatikon vieressä. Voi, miten sulavasti ne liikkuivatkaan! Sain yhdellä kädellä pyöräytettyä ne ympäri, vaikka kyydissä oli kaksi lasta ja minulla valtava loppuraskauden maha. Olin niin myyty! Toinen äiti vielä kertoi, että Donkeyt mahtuvat melkein minne vain, koska ne leveytensä puolesta sopivat tavallisista ovista sisään, vaikka lapset ovat rattaissa rinnakkain.

Hykertelin innostuksesta palatessani I:n kanssa kotiin ja lähes siltä istumalta soitin Helsinkiin, Vaunuaittaan. Minulla kävi tuuri, koska siellä sattui juuri olemaan paikan päällä yhdet Bugaboo Donkey -rattaat, vieläpä kokonaan mustat Bugaboo Donkey Duo All Black -rattaat. Väristä piti valitettavasti pulittaa vähän enemmän. Jos olisin halunnut jotain muuta väriä, olisin joutunut odottamaan viikkotolkulla, eikä minulla ollut aikaa. Vauva oli tulossa melkein minä hetkenä tahansa. Olin salaa haaveillut kokonaan mustista rattaista, mutta en välttämättä olisi raaskinut maksaa pelkästä väristä, jos ei olisi ollut tavallaan pakko. Tilasin rattaat ja samalla tarjouksessa olleen Britax-turvakaukalon ja adapterit. Ilmoitin teatraalisesti miehelleni töihin, ettei minulla ollut vaihtoehtoa. Olin ajatellut pieniä lapsiani ja toiminut perheemme parhaaksi. Olin varmistanut, että kalleimmat aarteemme kulkisivat turvallisesti (ja samalla tyylikkäästi). Eihän kukaan nyt tällaista hankintaa voisi kyseenalaistaa…

Bugaboo Donkey Duo -rattaat saapuivat muutamassa päivässä. Väistelin megalomaanisen ison mahani kanssa ahtaassa eteisessämme postimiestä, joka kantoi sisään puolenkymmentä pahvilaatikkoa. Appivanhemmat tulivat pian meille kylään, ja yhdessä isänsä kanssa mies kokosi rattaat. Melkoinen homma siinä olikin! Joka osa oli eri paketissa. Ohjeet olivat onneksi hyvät ja reilusti ennen vauvan syntymää rattaat olivat jo kasassa.

Aloimme käyttää rattaita lähes heti vauvan kotiuduttua. Kävelyillä ne olivat todella kätevät alusta lähtien, mutta opimme muutamassa päivässä, ettei niitä kannata ottaa autoon mukaan kauppareissuille. Oli liian työlästä purkaa eteisessä ylimääräiset tavarat pois tavarakorista, viedä rattaat alas parkkihalliin, purkaa pois vaunukoppa ja esikoisen istuin sekä taiteilla koko komeus auton tavaratilaan. Osat eivät mahtuneet menemään auton takaluukusta kuin yhdessä ainoassa asennossa, ja jatkuvasti minua hirvitti, että naarmutamme joko auton tai rattaat siinä rytäkässä. Päätimme siis, että Donkeyt saavat olla koottuina eteisessä jatkuvassa lähtövalmiudessa kaupunkikävelyille ja autolla tehtäviä kauppareissuja varten auton perässä on vanhojen Bugaboo Gecko -rattaidemme runko ja adapterit kaukaloa varten. Tämä systeemi on osoittautunut parhaaksi. Kunhan E ei enää tarvitse turvakaukaloa, mietimme matkaratasasiaa uudelleen.

 

Britax-turvakaukalo ja Bugaboo Gecko -rattaiden runko

Tällä hetkellä tilanne on se, että eteisessämme majailevat koko ajan Donkeyt. Ne vievät kaiken tilan ja ahdasta on, mutta toisaalta niihin on helppoa pakata lapset ja tavarat jo sisällä ja työntää rattaat hissiin. Taloyhtiössä olisi kyllä vaunuvarasto, mutta en jaksa millään raahata kaikkia tavaroita ja lapsia kainalossa varastoon rattaiden luo. 

Kaupungilla Donkeyt ovat todella hyvät: ne mahtuvat useimpiin liikkeisiin ja hisseihin. Ne kääntyvät ympäri lähes paikallaan, ja niiden kääntely on todella kevyttä kääntyvien etupyörien ansiosta. Koska renkaat ovat isot, rattaat kulkevat sujuvasti myös lumessa ja loskassa. Tähän asti meillä on käytössä ollut vauvalle vaunukoppa ja esikoiselle istuin. Vauvamme on kooltaan aika lailla keskikastia ja luulen, että hän mahtuu leikiten olemaan kopassa siihen asti, kun tarvitsee (eli käytännössä siihen asti, kunnes tajuaa mennä kopassa vatsalleen ja ponnertaa itseään ylöspäin reunaa vasten). Istuin taas on sopiva 3-vuotiaalle esikoisellemme, joten uskon, että hän pystyy istumaan siinä niin kauan kuin ylipäätään aikoo missään kärryissä istua. Kun vaunukoppa jää pois käytöstä vauvalla, hänelle vaihdetaan samanlainen istuin kuin siskollaan. Molemmat istuimet voi laittaa kumpaan suuntaan haluaa. Mekin olemme välillä vaihdelleet esikoisen istumissuuntaa. Istuinta voi myös kallistaa, joten välillä I on matkannut puolimakaavassa asennossa, jos hän on sattunut nukahtamaan.

Kun toinen lapsi ei ole mukana, rattaista voi poistaa toisen istuimen ja laittaa tilalle tavarakorin. Esikoisen ollessa kerhossa olenkin tehnyt niin, että olen jättänyt hänen istuimensa kerhon eteiseen ja mennyt kaupungille vauvan kanssa kapeammilla rattailla. Yhden lapsen vaunuina Donkeyt ovat aivan unelmaketterät! Niillä voi pyöriä lähes kaikkialla. Joihinkin pieniin kivijalkapuoteihin ei tosin ole asiaa, mutta niihin ei pääsisi millään rattailla.

Miinusta antaisin turhan pienestä tavarakorista. Kyllä se hoitolaukun vetää, mutta ei juuri muuta. Sadesuojat ovat melko kookkaat ja paksut. Niiden kuljettaminen kuivalla ilmalla tuntuu turhalta, mutta aina ei uskalla jättää niitä kotiinkaan. Sadesuojat ovat lisäksi niin tiukat, että ainakaan minä en vielä ole onnistunut kiskomaan niitä täysin paikalleen. Ylimääräisen vaunuverhon olemme myös joutuneet hankkimaan, koska Bugaboon vaunukopan suuaukko on todella suuri eikä siinä ole minkäänlaista suojaa. Olemme myös ostaneet ylimääräisenä jalkapeitteen istuvalle lapselle talvea varten.

Kokonaisuutena olemme olleet rattaisiin enemmän kuin tyytyväisiä. Ne ovat tehneet arkemme hyvin paljon sujuvammaksi. En luultavasti olisi mitenkään pystynyt liikkumaan yksin kaupungilla molempien lasten kanssa ilman sisarusrattaita, ainakaan niin paljon kuin olen liikkunut. Kovasta käytöstä huolimatta rattaat ovat pysyneet kunnossa, eikä minkäänlaista vikaa ole vielä ilmaantunut. Voin suositella niitä lämmöllä: itse ostaisin edelleenkin juuri nämä.