Kyllä oli vaput erilaisia ennen. Vielä muutama vuosi sitten kuljin iloisena opiskelukavereiden kanssa pitkin Oulun katuja yliopistohaalarit heiluen. Vappu oli vuoden tapaus, jota odotettiin innolla. Vapun monipäiväisiin bileisiin liput ostettiin viikkoja etukäteen, ja juhlinnan suunnitteluun paneuduttiin huolella. Haalareihin sopivaa toppia etsittiin eri kaupoista, ja haalareihin ommeltiin uusia merkkejä useana iltana. Päivisin luentosalien penkeillä supistiin paljon muustakin kuin luennon aiheesta. Itse vappu oli aina riehakasta menoa, jolloin juhlistettiin opiskeluvuoden päättymistä ja unelmoitiin tulevasta kesästä. Usein vapun jälkeen edessä oli ero opiskelukavereista, jotka suuntasivat kukin kotikonnuilleen kesäksi töihin. Sitä emme kuitenkaan vappuna ajatelleet: olimme vain rehellisesti nuoria, iloisia ja innostuneita. Kaikki tuntui olevan siinä hetkessä.
Opiskeluajan vappuja ei ehkä voita mikään. En ymmärtänyt silloin, että sellaiset vaput tulevat loppumaan hyvinkin pian. Ensimmäisenä vappuna valmistumiseni jälkeen olin aika hukassa. En todellakaan tiennyt, miten oikeat aikuiset juhlivat vappua. Mitään valmista mallia ei tuntunut olevan. En ollut enää opiskelija, mutta en oikein vielä mielestäni kunnon aikuinenkaan. Onneksi en ollut yksin: muutama muukin kaveripariskunta mietti uusiksi vappukuvioitaan. Lähdimme läheiseen kaupunkiin juhlimaan. Yövyimme hotellissa, söimme hyvin ja kiertelimme kaupungilla. Eka kertaa vuosiin haalarit jäivät naulaan, ja jalassa oli korkkarit tennareiden tilalta.
Seuraavana vuonna olinkin jo vastasyntyneen vauvan äiti, ja unohdin vapun oikeastaan kokonaan. Tänä vuonna löysin vapun uudelleen. Muutamaan vuoteen sillä ei ollut minulle mitään merkitystä, koska pienen lapsen kanssa tuntui, ettei juhlinta oikein onnistu. Vuosi sitten olin vieläpä raskaana. Tänä vuonna kuitenkin sain esitellä vappua lapsilleni, ja se oli mukavaa!
Kun I nyt on kolmevuotias, hän muistaa ja ymmärtää jo paljon kaikenlaista. Perinteillä on selvästi merkitystä, ja lapsi haluaa erottaa arjen juhlasta. Nyt onkin tullut aika miettiä, millaista vappua lapsiperhe viettää. Meille on ollut selvää, että vappu merkitsee meille koko perheen vappua. Lapsia emme ole halunneet viedä kellekään hoitoon, jotta saisimme juhlia aikuisten kesken, vaan olemme päättäneet panostaa ajanviettoon koko perheellä. Lastenkin on saatava olla osa juhlaa, jotta myös heidän arkeensa tulee vaihtelua.
Viikko sitten I sai jo perinteisen vappupallonsa. Eilen meillä oli kerhossa vappunaamiaiset ja I halusi tietysti olla prinsessa! Kerhossa prinsessa sai vielä kasvoihinsa kissan viikset ja nenän.
Haimme naapuripizzeriasta herkkuja päiväruuaksi. Leikimme lasten kanssa I:n lempileikkiä, juhlia.
Illalla juhlistimme vappua lasillisilla kuohuvaa, ensimmäistä kertaa piiitkiin aikoihin. I joi maitoa, ja E söi sosetta. Lasten mentyä nukkumaan juttelimme mieheni kanssa kaikessa rauhassa ja katsoimme elokuvaa herkkuja napostellen. Voisiko edes enempää toivoa?
Tänä aamuna nousimme hyvin varhain, kuten useissa pikkulapsiperheissä. Kymmenen maissa suuntasimme jo kaupungille lasten vapputapahtumaan. Puistossa oli pomppulinna, kasvomaalausta, kahvio ja onnenpyörä. Lisäksi I halusi ajaa uudella pyörällään ja leikkiä puistossa muiden lasten kanssa. Me vanhemmat saimme paljon seuraa muiden lasten vanhemmista, kun tuttuja oli paljon paikalla. Yhteen ääneen päivittelimme näitä muuttuneita vapunjuhlintatapoja - joukossa kun oli muitakin noin kolmikymppisiä vanhempia, joiden vaput ovat viime vuosina muuttuneet erilaisiksi.
Vapputapahtuman jälkeen kiertelimme keskustassa. Väkeä oli todella paljon liikkeellä! Oli melkein hankalaa puikkelehtia ihmisten seassa vaunujen kanssa. Kävimme syömässä ravintolassa ja katselimme vanhojen autojen kulkuetta kotimatkalla. Harjun rinteet olivat täynnä ihmisiä piknikeillä, vaikka sää oli suhteellisen viileä. Pysähdyimme vielä lähipuistossa hetken leikkimässä. Ihana päivä! Tällaisessa yliopistokaupungissa sain olla keskellä opiskelijoiden riemua, mutta en tuntenut kateutta. Pikemminkin tunsin onnea siitä, että olen saanut kokea mahtavat opiskeluajan vaput, joiden muistot säilyvät mielessäni aina. Olen kuitenkin mennyt elämässäni eteenpäin monellakin saralla, enkä vaihtaisi tätä päivää enää pois.
Hyvää vappua teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti