Koko viikon olemme olleet aktiivisesti puistossa, jopa noin neljä tai viisi tuntia päivässä! I on saanut leikkiä kavereiden kanssa, E on nukkunut ulkona ja ollut välillä sylissä ja äiti on saanut vertaistukea ja juttuseuraa. Säät ovat vaihdelleet, mutta joka päivä olemme pakanneet eväät mukaan ja menneet puistoon. Siellä on onneksi mahdollisuus leikkiä ja syödä myös sisällä, joten koko aikaa emme ole ulkosalla viettäneet. Puistossa on ollut aamupäivisin lapsille monenlaista aktiviteettia, esimerkiksi jumppaa, pelejä ja seikkailuratakin.
Tänäänkin sateesta huolimatta viivyimme leikkipuistossa melkoisen tovin. Lähipuistossamme oli lapsiperheille suunnattu juhannusjuhla. Tunnelma oli säästä huolimatta lämmin ja ihana! Voi, miten pidänkään tuosta paikasta ja sen ihmisistä. Lapset riemuitsivat, aikuiset juttelivat ja ilmassa raikui iloinen musiikki. Ihanaa! Kuvamateriaalia en julkaise kovin paljon, koska kuvissa on niin paljon ihmisiä, että lupien kysyminen olisi melkein mahdotonta. Puiston kesäkahvilakin oli auki, joten tänään emme turvautuneet omiin eväisiin, vaan ostimme ne. Söimme makkaraa ja jäätelöä ja joimme pillimehua. Ulkona syöminen oli lapsille juhlaa!
Tällä viikolla olin myös useamman tunnin iltalenkillä minulle tänä talvena todella tärkeäksi tulleen ystäväni kanssa. Jyväsjärven kauniissa maisemissa oli hienoa kävellä ja vaihtaa ajatuksia. Harvan kaupungin keskustasta löytyy näin upeaa ympäristöä!
Voi että, kaiken tuon takia haaveilen yhä enemmän kaupunkiasumisesta lasteni kanssa. Asumme nykyään pienen pienessä kylässä, missä ei juuri mitään aktiviteetteja lapsille ole. Okei, meidän lähin "leikkipuisto" on n.500m päässä, mutta ei siellä koskaan ketään ole. Meiltä ei ole kaupunkiinkaan kuin 10km, mutta sekin kaupunki on niin pieni, että saa yksin olla jos jonkin puiston löytääkin.. Ja kaikkein harmillisinta on se, että keskustaan melko vasta tehty lastenpuisto notkuu lähes päivittäin alkoholisteja:(
VastaaPoistaKaupunkiasumisessa on todellakin puolensa! :) Nämä leikkipuistot ja seura lapsille ovat kyllä huikean ihania juttuja, mutta toisaalta asunnot voivat olla kalliita ja ahtaita. Tämän talven olen viihtynyt vallan mainiosti lähes ydinkeskustassa, mutta maalla kasvaneena kaipaan välillä enemmän tilaa. Meillä on onnekkaasti nyt sellainen elämänvaihe, että tulevina vuosina luultavasti kokeilemme erilaisia ympäristöjä. Ehkäpä loppujen lopuksi osaamme päättää, mikä ratkaisu meille on paras. Periaatteessa olen sielultani kaupunkilainen, mutta välillä kaipaan myös hiljaisuutta. Maalla on mukavaa myös se, että usein lasten kavereiden luo mennään kylään kotiin. Täällä kaupungissa ystäviä tavataan enemmän puistoissa, kerhoissa ja kahviloissa, mikä aluksi tuntui minusta hassulta, mutta nyt olen siihen jo tottunut.
Poistameillä on samat lenkkimaiset =)
VastaaPoistaEivätkö olekin aivan ihanat?! :)
PoistaPerhepuisto on kyllä ihana! <3 Mahtavaa, että olet saanut hyvän ystävän. :) Mä taidan itse olla hitaampi tutustumaan uusiin ihmisiin.
VastaaPoista-Anna
Niin minustakin on ollut ihanaa saada uusi ystävä. Se alkaa olla harvinaista nyt aikuisena. :) Toki on ollut aivan yhtä tärkeää saada mahtavaa jutteluseuraa puistoiluihin ja äitien iltoihin ilman lapsia. Kaikki tämä on todella ollut suureksi avuksi uusiin ympyröihin sopeutuessa. Olen tutustunut Jyväskylässä aivan ihaniin ihmisiin ja kohdannut upeaa ystävällisyyttä ja lämpöä. <3 Aktiivisuutta se on vaatinut aika lailla: on pitänyt aina lähteä ulos ja hankkiutua juttusille. ;)
Poista