Tärkeiden tekstien arkisto

Viime postaukseni baby bluesista poiki paljon keskustelua. Kaunis kiitos siitä! Pitkästä aikaa oli mukavaa kirjoittaa jotain vähän syvällisempää vaatteita esittelevien juttujen vastapainoksi. Pahoittelenkin sitä, jos jonkun mielestä postauksieni taso vaihtelee paljon. Aina ei vain ehdi kirjoittaa kovin pitkästi! Ja mitä nyt yhdestä paidasta kovin paljon olisikaan sanottavaa…

Tämä blogini on muodostunut paikaksi, jonne tallennan elämääni satunnaisessa järjestyksessä. Tekstit toimivat sattumalta tapahtuvien asioiden kummallisen jatkumon arkistona. Mitään sääntöjä ei ole, mutta eihän ole elämässäkään. Toisinaan kirjoitan jostakin ah-niin-pinnallisesta, kuten kolmevuotiaan vasemman jalan viime vuonna ostetusta kirkkaanvärisestä sukasta tai muusta yhteiskunnallisesti todella tärkeästä aiheesta. Toisinaan taas tunnelmoin muistoissani ja elän itselleni merkityksellisiä hetkiä uudelleen.

Olen siis pahoillani, arvon lukijat, etten pysty sitoutumaan siihen, että tuottaisin tasalaatuista tekstiä aina ja ikuisesti. Välillä on painavaa sanottavaa, välillä edes päässäni ei ole mitään painavaa, saati sitten kirjoitettuna. Olen kiitollinen, jos kuljette mukanani ja luette tekstejäni silti! Kommenttejanne on ihanaa saada ja on todella mukavaa huomata, että pienestä tilaajien joukosta huolimatta blogillani on satoja lukijoita päivittäin.

Minä kerta kaikkiaan tykkään kirjoittaa. On suhteettoman mukavaa, että saan ilmaista itseäni ja tehdä pieniä tekstejä, joihin voin itsekin myöhemmin palailla. Blogi on matalan kynnyksen julkaisupaikka hulluillekin ideoille, joten olen uskaltanut kokeilla erilaisia kirjoitustyylejä ja erilaisia juttutyyppejä. Aina ei kyllä ole mitään ideoita, joten silloin pääpaino on kuvilla. Kuitenkin toivon, että joskus tästä blogista muodostuu minulle tärkeiden tekstien aarreaitta. Parhaat tekstit syntyvät aina yllättäen ja varoittamatta. Kun inspiraatio iskee, on pakko kirjoittaa ja purkaa omat mietteet sanoiksi. Naputan välillä konetta aivan maanisesti, kunnes olen saanut oksennettua ajatukseni näytölle. Kunnon kirjoituskohtauksen jälkeen olo onkin vähän tyhjä mutta tyytyväinen.

Tänään taas kerhoilimme lasten kanssa. Otin E:lle vaunuihin käyttöön ristiäislahjaksi saamamme vanuhaalarin, joka erehdyttävästi muistuttaa yhtä Mini Rodinin haalaria. Tämä meidän on kuitenkin merkiltään Lovely Bears. Aika hauska kissa-aihe, vai mitä?