Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Saako periaatteistaan luopua?

Muutamia päiviä sitten E täytti puoli vuotta. Minulla oli onnea ja tuuria, että sain täysimettää poikaani tähän asti. Täysimetin myös I:tä kuusi kuukautta ja osittaisimetin siihen saakka, kunnes tyttö oli vuoden ja kaksi kuukautta vanha. E:n kanssa aion jatkaa niin pitkään, kun se vain on mielekästä ja järkevää. Tai sitten jossain vaiheessa tunteet astuvat peliin suuntaan tai toiseen. Mitään päätöksiä asian suhteen en ole tehnyt. Nyt olen viime päivät yrittänyt keksiä maisteltavaa E:lle. Bataattia, perunaa ja porkkanaa on maistettu, ja eilen meni pikkuisen omenaa ja mangoa soseena. Kovin hyvin poika ei vielä ole tajunnut, että muutakin voi syödä kuin rintamaitoa.

E:n body Molo Kids, housut Lindex


Kun I oli tässä samassa vaiheessa, olin hyvin tarkka raaka-aineista ja maistamisjärjestyksistä. Tein kaikki soseet itse, ja pakastin tunnontarkasti Tupperwaren pikkurasioihin. Kyläreissuille suunnittelin valmiiksi ateriat, ja kuvittelin, että tapahtuu jotain aivan kamalaa, jos ostan kaupasta valmiita soseita. Kokkaamisintoinen äitini vain löi lisää vettä myllyyn toistelemalla, että kyllähän sinä nyt osaat lapsen ruuat valmistaa ja kalliiksikin kaupan eväät tulevat, luonnonmukaisuudesta puhumattakaan. 

E:n ensimmäinen ateria: bataattia ja perunaa

Sitten se päivä koitti: ostin ensimmäiset kaupan purkit! Voi apua, että tunsin olevani paheellinen. Ostin kylläkin luomua, mutta sekään ei vaientanut huutavaa ääntä sisälläni. Olimme lähdössä ulkomaanmatkalle, eikä omatekoisten ruokien ottaminen laukkuun ollut mahdollista. Olin innostuksesta sekaisin - kaupassahan oli vaikka millaisia soseita! Hyllyn luona kohtasin muitakin samanlaisia vanhempia, jotka puoliksi häpeillen keräsivät purkkejaan. Oli niitäkin, jotka reteästi humpsauttivat kärryihinsä kokonaisen pahvisen levyn purkkeja ja kävelivät hakemaan vielä tarjouksesta kunnon satsit kertakäyttövaippoja. Minäkin menin perässä, koska kestovaippojen käyttäminen ei olisi onnistunut matkalla. 

Matkan jälkeen iski syyllisyys. Olin syöttänyt lapselleni teollisia aineita. Olin lisännyt jätteen määrää kertakäyttöisillä vaipoilla, jotka eivät kai suunnilleen ikinä tulisi maatumaan. Olin saastuttanut lisää käymällä matkalla lentokoneella. Palasin siis tapoihini. Lapsi käytti jälleen kestovaippoja, ja pakastin täyttyi soseista. Kauppaan lähdimme aina kankaisten kauppakassien kanssa. 

Sitten muutimme uuteen kaupunkiin ja minua alkoi väsyttää. Loppuraskaus ja syksyn pimeys saivat minut yhä useammin unohtamaan ne kankaiset kassit kauppaan lähtiessä. Perustelin muovipussien ostamista sillä, että tarvitsemme niitä roskapusseiksi. Syyskuussa vauvamme syntyi. Ensimmäisten päivien sekasorron jälkeen kokeilin kestovaippoja, mutta niiden käytöstä ei tullut yhtään mitään. Vaipat olivat kai väärän kokoisia tai mallisia, koska vauva oli jatkuvasti kainaloihin asti märkä. Luovuin tärkeästä periaatteestani käyttää kestovaippoja, koska olisin joutunut ostamaan suuren määrän uusia vaippoja, enkä millään jaksanut alkaa tutkia aihetta tarpeeksi. Kerrostalokodin pyykkihuoltotilat olivat myös kovin puutteelliset. Vaippailua lopetteleva esikoinen oli jo jonkin aikaa saanut kulkea kertakäyttöisissä vaippahousuissa juurikin siitä syystä, että vanhat vaipat olivat käyneet pieniksi. Tunsin surua ja turhautumistakin, mutta armahdin itseni ja annoin vauvan olla kertakäyttövaipoissaan. Liberot ja Pampersit tulivat tutuiksi. 

Nyt kun E aloittelee kiinteitä, joudun punnitsemaan vaihtoehtoja taas. Arki kahden lapsen kanssa on melkoista menoa, ja yöt ovat E:n kanssa rikkonaisempia kuin siskollaan oli vastaavassa iässä. Aika monena päivänä olen väsynyt ja tänään on yksi niistä. Porkkanoiden höyryttäminen, soseuttaminen ja pakastaminen ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa. Olen alkanut miettiä, kuinka kauheaa olisi syöttää vauvalle niitä kaupan soseita... Ainakin välillä. Jos jotain jaksaisin tehdä itse, mutta uskaltaisinkohan turvautua valmiiseen välillä? Olisi ihanaa kuulla muidenkin kokemuksia asiasta ja löytää jonkinlainen tasapaino! Onko kukaan muu kamppaillut näiden ajatusten kanssa ja mitä ratkaisuja olette löytäneet? Mitkä sarjat olisivat turvallisimpia?

Saako periaatteistaan luopua? Vanhemmuus on näköjään usein myös sitä, että vanhoja toimintatapoja on joskus muutettava. Aivan kaikkia periaatteitaan ei kai aina vain voi pitää. Ehkäpä tämä on juuri sitä kuuluisaa armollisuutta itseään kohtaan... Yritän olla edes kohtuullisen hyvä tässä. Riittävän hyvä äiti.

16 kommenttia:

  1. Kotiruokaa kotiruokaa ihan ehdottomasti!:) purkkiruoat sitten kun ollaan reissun päällä. Tosin pojat eivät niitä edes kovin mieluusti syö, mutta liekkö tottumiskysymys vain.. Itsehän kuulun niihin, joille on lapsena syötetty pääosin vain purkkiruokaa 1-vuotiaaksi saakka! (Hyi kauheata..) tiedän kyllä paljon muitakin perheitä, missä purkkiruoalla mennään etiäpäin, mutta itse en ikinä pystyisi moiseen.. -sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Nyt tässä illan asiaa pohtineena olen alkanut miettiä, että ehkä jaksaisin vääntää itsekin niitä soseita ainakin suurimmaksi osaksi... Kekseliäisyydestä se usein on kiinni. :)

      Poista
  2. Miusta tärkeintä on, että lopputulema on plussan puolella. Uskon, että purkkiruuat ovat kuitenkin tutkittuja, eivätkä sisällä mitään mystisiä kauheuksia. Loppujen lopuksihan niitä syödään aika lyhyt aika ja mie en ole niin hippi, että uskoisin, että siinä ajassa ehtii tehdä vauvalle mitään kamaluuksia.

    Mie tein Ellun soseet aikalailla itse. Reissuihin ja kylään ostin kaupan ruokia,ettei tarvinnut miettiä kylmäketjuja ja säilytystä. Joka ilta en todellakaan olisi viitsinyt soseita keitellä, mutta tein kerran pari viikossa isomman satsin, johon heittelin vähän vaihdellen kasviksia ja pakastin sitten tulevaisuutta varten. Haluaisin toivoa, että sillä säästi vähän, jos ei muuta, niin ainakin lasisia purkkeja... :P Yhden lapsen vanhempana tämä onnistui ihan hyvin, mutta kahden kanssa en yhtään sano, mitä tekisin. Tärkeintä on, että äidilläkin jää aikaa johonkin muuhun kuin pyykkiin, siivoamiseen ja ruuanlaittoon.

    Ja jos pilttien purkit (ja kannet) kierrättää asianmukaisesti oikeisiin keräysastioihin, saa omaatuntoaan kevyemmäksi.

    (Meillä muuten kestovaippaillaan, ja kun nykyinen koko (alle kymmeneen kiloon) jää pieneksi, ollaan vähän kahden vaiheilla, mitä tehtäisiin. Öisin kertisvaippailemme, että tyttö nukkuu paremmin, ja tuntuu vähän hassulta investoida vielä yhteen vaippa-arsenaaliin, varsinkin kun tuo nykyinen koko mennee yli kesän ja sitten tammikuussa Ellu lähteekin päiväkotiin, jonne aiomme viedä tytölle kertakäyttövaipat. Pitää nyt vielä miettiä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon pitkästä ja perusteellisesta kommentista! :)

      Oi, miten hienoa, että löytyy muitakin kestoilijoita. Arvostan! I:n ollessa vauva en juuri kohdannut muita kestovaippojen käyttäjiä. Minulle ratkaisu tuntui silloin ainoalta oikealta. Olen surrut kovasti sitä, ettei kestoilu onnistunut E:n kanssa. Vaippojakin olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta E kasvoi niin kovaa vauhtia, että ne menivät heti pieniksi. E on nyt puolivuotiaana nimittäin isompi kuin siskonsa vuoden vanhana! ;)

      Moneen hoitopaikkaan täytyy kai olla juurikin kertakäyttövaipat, koska kestoja on hankalaa käsitellä joissakin hoitopaikoissa. Tai näin olen kuullut?

      Kiitos rohkaisevista sanoista purkkiruokien suhteen. Oikein hyvä pointti, että tuskin muutamissa kuukausissa aivan peruuttamatonta vahinkoa saa aikaan lapselle. ;) Yritän nyt silti jaksaa tehdä soseita itse, mutta en myöskään ruoski itseäni, jos vauva joskus syö jotain valmista.

      Poista
  3. Oi, olipas hyvin kirjoitettu postaus, ja erittäin mielenkiintoinen aihe, jota on myöskin täällä mietiskelty useaan otteeseen. Minulla on tosi paljon ystäväpiirissä äitejä, jotka syöttävät purkkiruokaa pääasiassa. Kammoksun itse jokseenkin tuota ajatusta.. Ovathan ne varmasti aivan hyviä, mutta kotiruoka on aina kotiruoka. Niinhän sitä on aina ennenkin syöty. Olen aina pyrkinyt siihen, että perheessäni syödään kotiruokaa, mutta aina en todellakaan jaksa, enkä kerkeäkkään itse tekemään kaikkea.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Yllätyin positiivisesti, kun keskustelua syntyi näinkin paljon. Kiva kuulla, että muutkin suosivat itsetehtyä, mutta saattavat tarvittaessa turvautua valmiiseen. Minäkin vierastan ajatusta, että vauva söisi eineksiä, jos muuten perheessä ei niitä harrasteta.

      Poista
  4. Meilläkin suurimmaksi osaksi soseet valmistetaan itse, mutta välillä tulee sorruttua kaupankin valmis valikoimiin ja oloni on "huono äiti", mutta kiva kuulla että muutkin kamppailee samojen asioiden äärellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, niin on todellakin kiva kuulla, että muutkin miettivät näitä samoja juttuja! :)

      Poista
  5. Silloin tällöin purkkiruokaillaan. Lähinnä, kun ollaan reissussa tai kylässä pitemmän kaavan mukaan. Olin lentää pyrstölleni, kun vertailin sisällysluetteloita. HIPP kyllä eroittui todella edukseen. Joku ko merkin sose sisälsi kasviksia 76% ja olikohan bonan vastaava 19%.. Noussa bonassa/piltissä ym taitaa olla suurin osa vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Huojentavaa kuulla muidenkin välillä käyttävän purkkeja. Mielenkiintoista tietoa; enpäs ollut itse vielä ehtinyt vertailla sisältöjä, mutta HIPP-tuotteita suosin sen luomumerkinnän vuoksi. ;)

      Poista
  6. Armoa pitää itselleen antaa aina kun voi! Ihan varmasti purkkiruokaa syöttämälläkin on erinomainen äiti!! Eiköhän ole parempi käyttää ne voimien rippeet lasten kanssa olemiseen kun hampaat irvessä ruoan tekoon. Itselläni 1v poika ja olen alusta asti tehnyt itse sekä antanut kaupan ruokaa. Koin ensin huonoa omaatuntoa mutta sitten päätin olla armollinen itselleni ja helpottaa arkea kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huomasin monessa muussakin asiassa että periaatteissa on joustettava, läheskään kaikki asiat eivät toimikaan niin kuin ennen synnytystä kuvittelin. Poikani on kasvanut hyvin, syö monipuolisesti ruokia ja on onnellinen :) ei kukaan tule meille kuitenkaan mitään mitalia antamaan vaikka tekisimme kaiken "täydellisesti" :D Olet upea ja energinen äiti lapsillesi, muista taputtaa itseäsi olalle ja antaa lupa välillä lipsua periaatteistasi :) sinulla on kiva blogi! T. Uusi lukija Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Kiva kuulla muidenkin systeemejä ja rauhoittavaa tietää, ettei muillakaan kaikki periaatteet pidä ikuisesti. Vanhemmuus on varmasti myös joustavuuteen oppimista ja tilannetajun kehittämistä. ;) Läsnäolo on minunkin mielestäni tärkeämpää kuin ainainen kauhan varressa oleminen.

      Tervetuloa lukijaksi! Ihanaa saada uusi seuraaja! :)

      Poista
  7. Minusta on hassua, kun törmää tämmöisiin juttuihin joissa äidit potevat huonoa omaatuntoa näinkin "mitättömistä" asioista. Suomessa on niin tiukat säädökset, että varmasti purkkiruokia ei saisi edes myydä jos ne jollakin tavalla olisivat pahaksi lapselle. Kaikkein tärkeintä äitiydessä kun kuitenkin on läsnäolo ja se, että äiti itse voi hyvin ja jaksaa. Oma synnytyksen jälkeinen masennukseni on antanut perspektiiviä asioille, enkä todellakaan jaksa huolehtia pikku jutuista. :)
    Lisään vielä että soseet teen tällä hetkellä lapselleni itse, hedelmäsoseet ostan kaupasta. Tällä hetkellä näin, myöhemmin ehkä toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Totta kai asia on niin, että on helppoa murehtia pienistä silloin, kun isoja huolia ei ole. :) Tämä tekstini herätti melko paljon keskustelua ja kaikki mielipiteet ovat arvokkaita. Halusinkin juuri kuulla, mitä muut ajattelevat ja miten muut tekevät. Itse olen samoilla linjoilla kanssasi: teen muuten soseita itse, mutta hedelmäsoseet tulevat kaupasta. Toki joskus mukaan voi tarttua muitakin soseita valmiina. Kovin tiukkaa linjaa en jaksa nyt pitää, kun öisin nukkuminen on huonoa ja lähes jatkuva migreeni on kiusana. Päivä kerrallaan eteenpäin! :)

      Poista
  8. Eksyin blogiisi ensikertaa muuta googlaillessa. Tähän on nyt pakko kommentoida, kun aihe on itsellekin ajankohtainen :) Täällä toinen lapsi juuri aloitellut soseita ja itse tehdyillä mennään toistaiseksi. Esikoisen kanssa kotona syötiin myös vain ja ainoastaan itse tehtyjä sillä muu ei hänelle erikoisruokavalion takia sopinut. Ruokailuja suunniteltiin Lastenklinikalla lääkärin ja ravitsemusterapeutin kanssa, jotka molemmat olivat sitä mieltä, että purkkiruoassa ei ole mitään vikaa, jos siis mitään erityistarpeita ei ole. Sairaalassakin vauvoille syötetään purkkiruokia. Tämän toisen, terveen, lapsen kanssa olen päättänyt olla itselleni armeliaampi ja kunhan tuo ruokailu saadaan sujumaan opetellaan varmasti myös purkkiruoan makuihin. Ne kun on helppoja, kun ollaan muualla kuin kotona. Etenkin kesän helteissä, jolloin säilyvyys on epävarmaa. Aurinkoista kevättä! -Sini-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ihanaa, että muutkin antavat itselleen armoa. :) Meille on nyt alun jälkeen käynyt niin, ettei sihtikurkkuinen poikani suostu juuri muuta syömään kuin mahdollisimman sileitä soseita. Kaupan tuotteita tarvitsemme siis avuksi aika usein. Ehkäpä tässä kesän kuluessa pääsemme vähän karkeampiinkin tuotteisiin käsiksi.

      Tervetuloa lukemaan juttujani! :)

      Poista