Hyvää yötä, kauniita unia

Sain vanhemmiltani joululahjaksi (jälleen kerran) marimekon lakanat. Oi, miten kauniit! Laatu on aina superhyvää. Kun on kerran saanut marilakanoissa nukkua, ei oikein muita enää tahtoisi käyttää. Minullakin on varastossa jo useammat, joita vaihtelen mielialojen mukaan. Mustavalkoiset ovat nyt mieleiset! Minä niin pidän sinusta, marimekko. Vaikka mainettasi on viime aikoina koeteltu kovasti, en ole menettänyt uskoani sinuun. Tuotteesi ovat niin kestäviä, laadukkaita ja kauniita, etten voi olla hankkimatta niitä ja toivomatta niitä lahjoiksi.

Mikä marimekon lakanoissa sitten viehättää? Ensinnäkin kuosit. Värit ovat kauniita ja kuviot yleensä suuria ja jopa graafisia. Toiseksi materiaalin laatu: lakanat siliävät lähes itsestään, varsinkin kun muistaa kuivattaa ne hyvin oikaistuina. Jotkut halvemmat lakanat menevät pesussa aivan mielettömän ryttyisiksi. Koska inhoan silittämistä, arvostan todella sitä, että lakanat ovat heti valmiit sänkyyn. Halusin saunan jälkeen päästä uusiin lakanoihin, joten otin ne pakkauksista perjantaina ja käytin pesussa. Tänään laitoin ne sänkyyn, enkä meinannut malttaa odottaa, että pääsen pujahtamaan niiden väliin.

Vauvaperheessä keskeytymättömät yöunet eivät ole itsestäänselvyys. Minua on onneksi siunattu aika hyväunisilla lapsilla. Pääsääntöisesti meillä nukutaan öisin hyvin. Kolmen kuukauden ikäinen poikammekin on jo alkanut nukkua öisin 7-9 tuntia putkeen heräämättä. Tyttäremme oli häntä parempi nukkuja aikoinaan: hän nukkui jo alle kahden kuukauden ikäisenä 12 tuntia yhteen menoon. Poika on kuitenkin siskoaan isompi kooltaan, joten luulen, ettei hän kerta kaikkiaan pysty nukkumaan niin pitkään syömättä ainakaan vielä.

Vauva-ajassa vaikeinta minulle onkin ollut juuri pelko yöunien menetyksestä. Esikoisen saatuani en nukkunut juurikaan viikkoon! Sairaalassa kuljin zombiena ympäriinsä ja kotonakin kävin vielä muutaman päivän ylikierroksilla. Kuvittelin jotenkin, ettei kannata mennä nukkumaan, kun kohta pitää kuitenkin herätä hoitamaan vauvaa. Noh, baby blues siinä iski oikein pahimman kautta. Siitä voin postata joskus kunnolla, koska luulen, että kohtalotovereita lukijoissa saattaa löytyä.

Nyt toisen lapsen saatuani säikähdin taas, etten pääse nukkumaan. Olen armottoman iltauninen ja reagoin hyvin voimakkaasti siihen, että minua pidetään hereillä väkisin. Aamulla nousen mielihyvin aikaisin, mutta iltaisin minun täytyisi saada mennä ajoissa levolle. Ensimmäisinä öinä pojan syntymän jälkeen en päässyt heti illasta nukkumaan ja olin jo vähän alamaissa. Lopulta tajusin, ettei vauvan syömisiä kannata jäädä odottamaan: parasta on mennä sänkyyn ja herätä vaikka heti tunnin päästä, jos vauva sitä vaatii. Se toimi parhaiten. Sain alkuillasta jo hieman nukuttua, joten herääminen ei tuntunut niin pahalta. Kun heräsin vauvan itkuun, otin hänet mukaani olohuoneeseen, napsautin television päälle ja katsoin jotain tv-sarjaa digiboxilta samalla kun imetin. Tuntihan siinä saattoi äkkiä vierähtää, mutta oli huomattavasti helpompaa herätä, kun oli jokin kiva sarja kesken! Öiset herätykset loppuivat melko pian. Nykyisin poika vetelee sikeitä noin iltayhdestätoista aamukuuteen tai jopa kahdeksaan, kunnes sisko tulee herättämään äitiä ja veljeä. Isä on useimmiten lähtenyt jo töihin.

Tyttäreni I halusi pukeutua joululahjaksi saamaansa mariyöpaitaan. Lakanoiden lisäksi fanitan todella myös muita marimekon tuotteita, ja yöpaidat ovat suorastaan yksi intohimoistani… Apua, nyt kuulostaa aika mummomaiselta! Tässä tuleekin Suuri Paljastus: uskon, ettei kovinkaan moni yli kymmenen vuotta samassa vakituisessa parisuhteessa ollut pukeudu joka yö pitsihepeneisiin. Ainakaan minä. Joskus jotkin kauniit jutut ovat hyvinkin jees, mutta yleensä ylellinen puuvillainen yöpuku voittaa hepeneet yksi-nolla!

Mustavalkoinen palloyöpaita pienellä tytöllä on kerrassaan valloittava. Äidin ei tarvinnut pakottaa – tyttö valitsi yöpaidan kaapistaan itse. Jee! Voiko maku periytyä?!

Näiden puoliunisten kuvien myötä toivottelen teille hyvää yötä. Voimia toivon varsinkin niille, jotka tänäkin yönä valvovat lastensa kanssa. Tiedän, että teitä on monia.