Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Oodi tädeille


Viime tapaninpäivänä minusta tuli täti, kun nuorin sisareni synnytti poikavauvan. Olin odottanut jo kauan pääseväni tädiksi; muut siskonihan olivat sen jo kokeneet minun lasteni kohdalla. Minulle tämä oli kuitenkin Suuri Tapaus.

Minun haalarini Jumpin, vauvan haalari Name it

Kun sisareni ilmoitti viime keväänä odottavansa vauvaa, olin haltioissani. Olin juuri selvinnyt omasta alkuraskaudestani, ja ajatus samana vuonna syntyvistä serkusvauvoista tuntui mielettömän upealta. Kohta saisin jakaa äitiyden ilon todella läheisen ihmisen kanssa! Aloin touhuttaa ja kysellä kaikkea varmaan rasittavuuteen saakka, mutta kertaakaan siskoni tai hänen miehensä eivät ärähtäneet. Pohdimme ensin raskauden vaivoja, sitten synnytystä ja vauva-aikaa ja lopulta tulevien lasten nimiä, vaatetusta, harrastuksia ja tavaroita. Yhteinen odotus sisaren kanssa oli hykerryttävän hieno kokemus. Oli koko ajan joku, joka ymmärtää.



Välillä minulle tuli myös hätä sisareni puolesta. Mitä jos hänen synnytyksensä on yhtä karmea kuin oma ensimmäinen kertani? Miten pieni ja hentoinen siskoni kestää sen? Jaksaako hän valvoa öitä lapsen kanssa masentumatta? Entä vauva – kohteleehan maailma häntä hyvin?

Synnytin oman poikani syyskuun lopussa kolmea kuukautta ennen sisartani. Kaikki sujui tällä kertaa hyvin, joten pystyin antamaan sisarelleni myös onnistuneen synnytystarinan. Olin siitä iloinen ja samalla ylpeäkin, että sain kokea miellyttävän synnytyksen. Kaikki sisareni olivat todella innoissaan pojastani. Tyttäreni oli tainnut varastaa tätiensä sydämet jo aikaisemmin.

Nykyajan tätiys onkin minusta erilaista kuin ennen. Sanasta täti tulee helposti mieleen keski-iän paremmalla puolella oleva kiukkuinen naisihminen. Havahduin ajattelemaan tätä, kun tyttäreni kerran jo yli vuosi sitten kutsui kaupassa sievää teini-ikäistä tyttöä tädiksi. Tajusin, että hänen maailmassaan täti on nuori, trendikäs, hoikka ja itsestään huolehtiva nainen, koska kaikki hänen kolme tätiään ovat sellaisia. Luulen, että aika usein pienten lasten tädit ovatkin sellaisia. Kielenkäyttöömme tämä uusi tätikuva ei ole siirtynyt: yhä edelleen sanalla täti tarkoitetaan aivan muuta kuin nuorta tyttöä.

Siinä suhteessa minulla on ollut tuuria, että sain lapsen ensimmäisenä siskosparvestamme. Niinpä tyttäreni on saanut yli kaksi vuotta aivan yksin osakseen tätiensä varauksettoman ihailun ja hemmottelun. Tädit ovat hoitaneet, hellineet ja leikkineet. He ovat lukeneet kirjoja, kontanneet lattioilla ja möyrineet pihalla. He ovat tyttäreni pyynnöstä toistuvasti soittaneet radiosta samoja kappaleita ja istuneet katsomassa samoja lastenohjelmia. He ovat pukeneet, riisuneet, kammanneet tukkaa ja pesseet hampaita. He ovat jopa pyyhkineet pyllyä ja käyttäneet saunassa. Viime talvena minun maatessani pahan flunssan kourissa sohvalla tädit käytännöllisesti katsoen järjestivät tyttäreni syntymäpäiväjuhlat. Olen tästä kaikesta saamastamme avusta todella kiitollinen ja toivon, että olen muistanut myös kertoa sen siskoilleni.

Molempien puolten isovanhemmat ovat auttaneet meitä paljon myös. Olemme mieheni kanssa myös siitä todella onnellisia ja kiitollisia, mutta tätien apu on ollut jotenkin niin yllättävää. En yhtään osannut ennakoida, että minun lapsestani muodostuu niin tärkeä myös sisarilleni. Isovanhempien vilpitön ihailu ja rakkaus oli sekin ilahduttavaa ja on edelleen, mutta sitä osasin paremmin odottaa.

Nyt kun minusta sitten tuli täti, olen ymmärtänyt täysin, miksi sisareni ovat jaksaneet touhuta tyttäreni kanssa ja hellivin käsin silitellä poikaani. Vaikka minulla on omiakin lapsia, tuntuu sisareni pieni nöpönen yhtä rakkaalta. Hän on meidän melko suuren perheemme nuorin jäsen ja hyvin tärkeä osa sukuamme. Hän on täydellinen sekoitus omia vanhempiaan: jotain meidän puoleltamme ja jotain isänsä puolelta. Hänestä kehittyy vielä sympaattinen ja komea miehenalku, siitä olen varma. Luultavasti hän poikani kanssa juoksentelee ympäriinsä ja sekoittaa tyttäreni leikkejä, mutta toivottavasti myös sulkee pienet kätensä ryhmähalaukseen serkkujensa kanssa. Ehkä hän joskus moiskauttaa suukon myös vanhimman tätinsä poskelle. Sinä hetkenä taatusti tiedän, että suku on ihanin.

E:n body ja housut Polarn O. Pyret, sukat ja peitto Me&I, serkkuvauvan haalari Metsola

Sisareni kirjoittaa myös blogia. Se löytyy osoitteesta www.limpsinlampsin.blogspot.com.




3 kommenttia:

  1. Voi ei, itku tuli taas! Ihania pieniä <3 Välillä kyllä haluaisi elää päivän myös tuota aikaa, kun I oli ainoa: saisi taas sen tädin jakamattoman huomion ihan kokonaan.. Noh, ehkä joskus vielä ;)

    VastaaPoista
  2. Ai niin, määki haluan tuon kuvan susta ja Pikku-Timosta! :)

    VastaaPoista