Kerrospukeutumista, kirjaostoksia ja Amarilloa

Lauantai. Viikon paras päivä. Viikon odotetuin päivä. Ihanaa yhdessäoloa koko perheen kesken, siitä on meidän lauantai tehty.

Aamupäivän hääräilimme kotona ja hoidimme monta pientä askaretta, jotka olivat odottamassa. Pakkasmittarinkin asensimme vasta nyt, kun alkoi toden teolla kiinnostaa, paljonko pakkasta on. Tähän asti on voinut lähinnä vilkaista ikkunasta, sataako vettä. Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että huuruisen kaunis auringonpaiste on todella valheellinen. Se ei ollenkaan takaa sitä, että ulkona tarkenisi millä vain vaatteilla.

Ulkoiluun piti varustautua nyt kunnolla, koska pakkasta oli noin 18 astetta. Itse pukeuduin joulun alla synttärilahjaksi saamaani Makian Original Raglan Parkaan, farkkuihin ja huopikkaisiin. Tällä setillä tarkeni hyvin!

(Lisää Makiaa mahan täydeltä on luvassa huomisessa postauksessa!)

Muutaman vuoden vanhat Lahtiset ovat vain parantuneet käytössä.

I:lle otin ensimmäistä kertaa käyttöön täksi talveksi varsinaisesti ostetun Polarn O. Pyretin pinkin toppahaalarin. Sitä ei vesikeleillä ole vielä kannattanut käyttää, mutta nyt tämä ihanuus pääsi ulos kaapista. Lakkina I:llä oli tänään viime talvena ostettu Fredriksonin toppahattu, joka on siinä mielessä nostalginen asuste, että minulla itselläni on ollut samanlainen pikkutyttönä. Tallessa se on minulla yhä, mutta vielä I:lle väärän kokoinen. Lakki on niin lämmin, ettei sitäkään ihan joka säällä voi pitää.

Kävimme muutamissa liikkeissä. Kirjakaupassa oli isot alennusmyynnit, ja tein muutaman hankinnan. Koska pipojen tekeminen on ollut viime aikoina suorastaan PÄÄharrastukseni, ostin pipokirjan.

Riikka Pulkkisen uusimman teoksen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ostin myös. Voiko esteettisesti kauniimpaa kirjaa juuri kuvitellakaan? Nyt se pääsi seinähyllyyn esille. Pulkkisen kirjoitustyylistä olen pitänyt myös kovasti ja suositellut toisinaan oppilaillenikin. Etenkin esikoisteos Raja on yksi suurimmista kirjarakkauksistani, joten odotan nytkin antoisaa lukukokemusta.

Kauppojen jälkeen menimme syömään Amarilloon, yhteen lemppariravintoloistamme. Yksi kaupunkielämän hyviä puolia on, että ruokapaikoista voi valita mieleisimmän. I on jo melko kokenut ravintolassa kävijä. Lapsiperheenäkään emme ole karttaneet ravintolaruokailua, koska mielestämme myös tämä kulttuurimuoto on tärkeä lapsen oppia ja ennen kaikkea rakastamme sitä itse! Lasten kanssa tosin emme mene niin sanottuihin valkoisten pöytäliinojen paikkoihin...

Kotiin palattuamme napsautimme saunan lämpenemään. Saunan lämmetessä juttelimme isovanhempien kanssa Facetime-puhelun iPadin kautta. I halusi esiintyä ja tanssia mummolle ja papalle. Nyt sen jälkeen vain odottelemmekin illan Putousta.