Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kotimme, osa 1: makuuhuone


Koska olen luvannut puhua jotain myös sisustuksesta, joka on yksi lempparijutuistani, aloitan puuhan esittelemällä kotiani. Ensimmäinen huone, jonka sain kuvattua, on makuuhuone.



Asumme siis kerrostalossa. Lapsiperhe kerrostalossa on aika haastava juttu, mutta olemme selvinneet jo monta kuukautta. Viime kesänä myimme omakotitalomme toisella paikkakunnalla ja muutimme keskustakerrostaloon. Neliöt menivät puoliksi, mutta emme suuremmin ole katuneet. Välillä on ollut kaipuu vanhalle paikkakunnalle ja hetkittäinen haikeus vanhaa taloamme kohtaan, mutta hyvin olemme jo sopeutuneet uusiin ympyröihin. Muutos on joka tapauksessa ollut valtava.

Kerrostaloon päätimme muuttaa, koska emme olleet heti valmiita hankkimaan taloa uudella, vieraalla paikkakunnalla. Vauva oli myös tulossa, joten tuntui, että tänä talvena meillä on niin monta rautaa tulessa, ettemme ehdi talon töitä kunnolla hoitaa. Viime vuosina nimittäin välillä tuntui, että omakotitalo on oikea työleiri. Aina on jotain, mitä pitäisi tehdä, vaikka asuimmekin melko uudessa talossa. Arvostamme leppoisaa vapaa-ajan viettoa lasten ja koiriemme kanssa, joten halusimme asumismuodosta mahdollisimman helpon. Kerrostalo oli siihen oiva ratkaisu.

Olemme olleet ratkaisuumme tyytyväisiä, vaikka paljosta olemme luopuneetkin. Koiria jouduimme vähentämään, ja tavaraa lähti todella paljon. Koko omaisuuden läpikäynti oli hyvin puhdistava kokemus. Suosittelen jokaiselle silloin tällöin!

Kerrostalossa on se puoli, että täytyy jatkuvasti muistaa, ettemme ole täällä yksin. Naapureista kantautuu jonkin verran ääniä, mutta niin taatusti kantautuu meiltäkin. Minua muiden äänet eivät haittaa; on mukavaa tietää, että muuallakin joku elää, asuu ja valvoo. Musiikkia ei voi huudattaa kovin isolla, mutta sitä emme tehneet omakotitalossammekaan. Elokuvia katsoisin mielelläni oikein kunnon volyymilla, mutta se ei nyt onnistu. Ei se ehkä onnistuisi lasten vuoksi omassa talossakaan.

Sisustuksen tyyli muuttui muuton myötä aika paljon. Koska talomme oli rakennettu vanhaan tyyliin, oli siellä luontevinta sisustaa maalaisromanttiseen tyyliin. Olen vakaasti sitä mieltä, että talon tai asunnon henkeä on kunnioitettava. Vanhahtavan talon sisustaminen moderneilla esineillä tai liian pelkistetyillä klassikoilla olisi ollut paha tyylillinen moka. Nyt taas asumme uudessa kivitalossa, joten moderni tyyli sopii paremmin. Osa tavaroista siirtyi mukanamme, joten samoja juttuja on molemmissa kodeissa kuitenkin paljon.

Vaikka olen modernisoinut tyyliä, tykkään tietynlaisesta runsaudesta ja pehmeydestä. Jos tavaraa on liian vähän, tulee helposti sellainen julkisen tilan tunnelma, joka ei minusta ole erityisen kodikas. Toisinaan kaipaan tyhjiä pintoja ja teenkin sellaisia johonkin, mutta sitten tajuan, ettei se ole yhtään minua varten. Tahdon katsottavaa ja yksityiskohtia.

Sängynpäätynä meillä toimii Ikean Eiffelin torni -aiheinen taulu. Tyynyjä täytyy olla aina paljon! Minua on vaivannut väriallergia, mutta nyt olen päästänyt uuteen kotiimme myös värejä. Vuosia meillä nähtiin lähinnä vain valkoista maustettuna pienellä määrällä harmaata ja beigeä.





Makuuhuoneessa nukkuu vanhempien lisäksi myös pieni poikamme. Hänellä on toistaiseksi vain oma pieni nurkkaus, jossa on pinnasänky. Varsinainen lastenhuone on isosiskon valtakuntaa, mutta kunhan poikakin siirtyy sinne, täytyy muuttaa sitä enemmän molemmille lapsille sopivaksi.





Sängyn vieressä olevan maton on virkannut äitini. 


2 kommenttia:

  1. moikka! Ootko mistä tuon taulun hommannut? :) ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos! :) Minustakin se on hieno. Mukana se on kulkenut jo useassa muutossa! Se on hankittu vuosia sitten Ikeasta, mutta en yhtään tiedä, vieläkö se on valikoimissa.

      Poista