Koska olen luvannut puhua jotain myös sisustuksesta, joka on
yksi lempparijutuistani, aloitan puuhan esittelemällä kotiani. Ensimmäinen
huone, jonka sain kuvattua, on makuuhuone.
Asumme siis kerrostalossa. Lapsiperhe kerrostalossa on aika
haastava juttu, mutta olemme selvinneet jo monta kuukautta. Viime kesänä myimme
omakotitalomme toisella paikkakunnalla ja muutimme keskustakerrostaloon. Neliöt
menivät puoliksi, mutta emme suuremmin ole katuneet. Välillä on ollut kaipuu
vanhalle paikkakunnalle ja hetkittäinen haikeus vanhaa taloamme kohtaan, mutta
hyvin olemme jo sopeutuneet uusiin ympyröihin. Muutos on joka tapauksessa ollut
valtava.
Kerrostaloon päätimme muuttaa, koska emme olleet heti
valmiita hankkimaan taloa uudella, vieraalla paikkakunnalla. Vauva oli myös
tulossa, joten tuntui, että tänä talvena meillä on niin monta rautaa tulessa,
ettemme ehdi talon töitä kunnolla hoitaa. Viime vuosina nimittäin välillä
tuntui, että omakotitalo on oikea työleiri. Aina on jotain, mitä pitäisi tehdä,
vaikka asuimmekin melko uudessa talossa. Arvostamme leppoisaa vapaa-ajan
viettoa lasten ja koiriemme kanssa, joten halusimme asumismuodosta
mahdollisimman helpon. Kerrostalo oli siihen oiva ratkaisu.
Olemme olleet ratkaisuumme tyytyväisiä, vaikka paljosta
olemme luopuneetkin. Koiria jouduimme vähentämään, ja tavaraa lähti todella
paljon. Koko omaisuuden läpikäynti oli hyvin puhdistava kokemus. Suosittelen
jokaiselle silloin tällöin!
Kerrostalossa on se puoli, että täytyy jatkuvasti muistaa, ettemme
ole täällä yksin. Naapureista kantautuu jonkin verran ääniä, mutta niin
taatusti kantautuu meiltäkin. Minua muiden äänet eivät haittaa; on mukavaa
tietää, että muuallakin joku elää, asuu ja valvoo. Musiikkia ei voi huudattaa
kovin isolla, mutta sitä emme tehneet omakotitalossammekaan. Elokuvia katsoisin
mielelläni oikein kunnon volyymilla, mutta se ei nyt onnistu. Ei se ehkä
onnistuisi lasten vuoksi omassa talossakaan.
Sisustuksen tyyli muuttui muuton myötä aika paljon. Koska
talomme oli rakennettu vanhaan tyyliin, oli siellä luontevinta sisustaa
maalaisromanttiseen tyyliin. Olen vakaasti sitä mieltä, että talon tai asunnon
henkeä on kunnioitettava. Vanhahtavan talon sisustaminen moderneilla esineillä
tai liian pelkistetyillä klassikoilla olisi ollut paha tyylillinen moka. Nyt
taas asumme uudessa kivitalossa, joten moderni tyyli sopii paremmin. Osa
tavaroista siirtyi mukanamme, joten samoja juttuja on molemmissa kodeissa
kuitenkin paljon.
Vaikka olen modernisoinut tyyliä, tykkään tietynlaisesta
runsaudesta ja pehmeydestä. Jos tavaraa on liian vähän, tulee helposti
sellainen julkisen tilan tunnelma, joka ei minusta ole erityisen kodikas.
Toisinaan kaipaan tyhjiä pintoja ja teenkin sellaisia johonkin, mutta sitten
tajuan, ettei se ole yhtään minua varten. Tahdon katsottavaa ja yksityiskohtia.
Sängynpäätynä meillä toimii Ikean Eiffelin torni -aiheinen
taulu. Tyynyjä täytyy olla aina paljon! Minua on vaivannut väriallergia, mutta
nyt olen päästänyt uuteen kotiimme myös värejä. Vuosia meillä nähtiin lähinnä
vain valkoista maustettuna pienellä määrällä harmaata ja beigeä.
Makuuhuoneessa nukkuu vanhempien lisäksi myös pieni
poikamme. Hänellä on toistaiseksi vain oma pieni nurkkaus, jossa on pinnasänky.
Varsinainen lastenhuone on isosiskon valtakuntaa, mutta kunhan poikakin siirtyy
sinne, täytyy muuttaa sitä enemmän molemmille lapsille sopivaksi.
Sängyn vieressä olevan maton on virkannut äitini.
moikka! Ootko mistä tuon taulun hommannut? :) ihana!!
VastaaPoistaHei! Kiitos! :) Minustakin se on hieno. Mukana se on kulkenut jo useassa muutossa! Se on hankittu vuosia sitten Ikeasta, mutta en yhtään tiedä, vieläkö se on valikoimissa.
Poista