Perhe-elämää, sisustusta ja käsitöitä. Ihmeellistä arkea, innostusta ja väsyneitä öitä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kotimme, osa 3: Olohuone ja asuinmuotopohdintaa


Asuntomme on siis 78 neliön kolmio. Joo, tiedän, aika vähän nelihenkiselle lapsiperheelle, mutta asuu perheitä kaupungeissa ahtaamminkin. Tässäkin lähistöllä vastaavia perheitä asuu kaksioissa. Se hinta keskusta-asumisesta täytyy maksaa. Tämä koti tuskin on loppuelämämme koti, joten siksi en kanna juuri stressiä tilanpuutteesta. Viime kesän muutossa hankkiuduimme eroon suuresta määrästä kaikenlaista rompetta. Mottomme oli, että emme hanki enää neliöitä tavaroille vaan ihmisille!

Ihanteemme olisi noin sadan neliön koti. Siinä olisi silloin tilaa oikein mainiosti! Jouduimme joitakin tavaroita jättämään vanhempiemme varastoihin, joten yksi lisämakuuhuone olisi tarpeen jossain vaiheessa. Nyt sillä ei kuitenkaan ole kiirettä.

Tällä hetkellä meillä on siis vain kaksi makuuhuonetta, joten molemmille lapsille ei edes löytyisi omaa huonetta. Onneksi vauva ei vielä aikoihin omaa huonetta tarvitsekaan. Isosiskokin tarvitsee oman huoneen lähinnä siksi, että leluja on jo kerääntynyt aika paljon ja omassa huoneessa on helpointa ja mukavinta leikkiä. Nykyisin hän myös nukkuu huoneessaan, mutta jos huonetta ei olisi, hän voisi aivan hyvin nukkua myös meidän makuuhuoneessamme.

Asuntomme on aika hyvä malliltaan lapsiperheen tarpeisiin. Keittiö on kompakti, mutta ihan kätevä. Parasta on kuitenkin iso olohuone ja oleskelutila. Sitä me eniten tarvitsemme. Tärkeää on myös se, että asunnossamme on erillinen wc sekä kylpyhuone ja sauna. Sotkuiset jutut, kuten vauvan pesemiset ja isosiskon pottailut, tapahtuvat kylppärissä ja wc pysyy siistinä. Oma sauna on hyvä, koska luulen, ettei lasten kanssa tulisi lähdettyä taloyhtiön saunaan ainakaan kovin usein.




Vauvan kehto Stokke Daybed, keinuhevonen papan maalaama kirpparilöytö



Muutimme tähän keskustakolmioon puolet isommasta omakotitalosta. Talossamme oli noin 150 neliötä, joten tavaraa piti todella karsia. Se ei minua haitannut, vaan tuntui hyvin puhdistavalta kokemukselta.

Hyviä puolia kerrostalossa ovat huolettomuus ja helppous. Ei tarvitse esimerkiksi matkan aikana miettiä, miten koti pärjäilee. Töitä on vähemmän: ei tarvitse tehdä lumitöitä, leikata nurmikkoa, lämmittää leivinuunia ja katsoa, tarvitseeko jokin paikka korjausta. Aika, jonka ennen kulutimme tekemällä omakotitalon töitä, on nykyisin perheen yhteistä vapaa-ajan viettoa ja lasten kanssa touhuilua.

Se huono puoli pienissä tiloissa on, että siivousta täytyy harrastaa koko ajan tai näkymästä tulee äkkiä sotkuinen. Harrastusvälineille ei ole kerrostalossa pahemmin tiloja, joten kuntopyörä, vatsalihaspenkki ja moni muu iso tavara sai lähteä. Pyörät mahtuvat autohalliin, mutta autonrenkaat haukkaavat suurimman osan kellarikomerostamme. Yllättävän paljon sinne kuitenkin mahtuu niiden lisäksi. Asunnossamme ei ole vaatehuonetta, mikä ensin tuntui hankalalta, mutta eipähän tule tungettua sitä täyteen roinaa. Kokemus on nimittäin osoittanut, että vaatehuone on kaiken ylimääräisen kaatopaikka. Hatunnosto niille, jotka onnistuvat pitämään vaatehuoneensa järjestyksessä ja lähes tyhjänä. Minä en ole koskaan onnistunut.

Tilanpuute eteisessä on ehkä asunnossamme huonoin puoli. Sisarusrattaita en halua jättää taloyhtiön varastoon, koska joutuisin sitten kantamaan vauvan ja kassit ja taluttamaan toisella kädellä tytärtäni rattaiden luo. Rattaat ovat siis eteisessämme jatkuvassa lähtövalmiudessa, mikä sinänsä on helppoa, mutta kyllähän ne vievät julmetusti tilaa! Parvekenukkumista varten toiset vaunut taas ovat makuuhuoneessamme, koska en halua säilyttää niitä kylmässä parvekkeella. Se ärsytti aluksi, mutta olen jo tottunut, enkä halua luopua todella hyvistä esikoiselle ostetuista vaunuista, vaikka periaatteessa selviäisimme sisarusrattaillakin. Ne vain pitäisi aina kärrätä asunnon läpi parvekkeelle, mikä ei kurakeleillä ole oikein hyvä idea. 

Koska erillistä työhuonetta ei ole, sijaitsee työpisteemme olohuoneessa. Periaatteessa vähän rauhatonta, mutta toisaalta on kiva olla koko perhe samassa tilassa.



Ruokailutila on samassa yhteydessä olohuoneen kanssa.

Pöytäliinana Marimekon Tuuli-vahakangas, pöydällä oleva lamppu Ikeasta, lipaston päällä lamput Pentikiltä


Tulevaisuudessa saatamme hyvinkin joskus asua omakotitalossa, mutta tähän elämäntilanteeseen kerrostalo on paras asuinmuoto. On ihanaa katsella ikkunasta eläväistä kaupunkia. Maaseudun jälkeen kivaa on myös se, että heti kun astun talomme ovesta ulos, olen jo perillä. Kauppoja ja palveluita löytyy kulman takaa ja lapsille on puistoja lähistöllä vaikka kuinka monta. Omaa pihaa emme tällä hetkellä kaipaa, koska puistoissa on paljon leikkivälineitä ja kavereita lapsille. Viherpeukaloa en ole itsestäni vielä löytänyt, joten hinkua oman kukkapenkin hoitamiseen minulla ei ole.

Millaisia asuinmuotoja teillä on? Varsinkin lapsiperheillä?

2 kommenttia:

  1. Oi ihana! Meillä on kaksio ja vauva tulossa ja ahistaa ihan hulluna tää meän kämppä, että miten sais tänne tilaa! Mie en ole mikään sisustaja yhtään! Mutta koitan miettiä päätäni puhki, että miten saisi tilan ihan maksimaaliseen hyötykäyttöön. Teillä on kyllä tosi kaunista! Mie haaveilen kanssa tuosta Stokken Daybedistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ja oikein lämpimästi onnea odotuksen johdosta! Vauva ei paljon tilaa tarvitse, mutta nuo kaikki vauvan tavarat on aivan jäätävän kokoisia... Noh, älä huoli, kyllä täällä ainakin kaksioissa asuu paljonkin perheitä. Monikaan ei ole valmis muuttamaan lähiöihin, vaikka lapsia tulee. Kyllä sopu ja hyvä suunnittelu tilaa antavat. ;)

      Poista